Joulutarinoita

Joulutarinakin tuli katsottua, jälleen kerran, mutta tässä vähän erilaista tarinaa. Aatonaatto oli ensimmäinen lomapäivä, mutta täynnä touhua. Heti aamusta aloin laittelemaan kuuseen valoja, mutta urakka osoittautuikin hieman hikisemmäksi kuin olin ajatellut. En voi ymmärtää, miten valojen johdot voivat mennä joka vuosi niin sotkuun, että seuraavana vuonna valojen laitto on pelkkää hampaiden kiristelyä ja pahantuulisuutta. 20 minuuttia ährättyäni johtosotkun kanssa ajattelin, että nyt lähtee tämä valosarja roskiin ja kipaisen kauppaan hakemaan uuden, jossa on sentään johdot ojennuksessa. Mutta kinkkupa olikin sitten uunissa ja en uskaltanut sitä yksinään jättää, joten jouduinpa sitten hautaamaan sen ajatuksen ja jatkaa sotkun selätystä. No sain kuin sainkin johdot vihdoin selvitettyä ja valot kuuseen :) Kinkkukin muuten onnistui ja illalla se jo korkattiin. Pitihän sitä maistella!

Jouluaattoaamuna kiirehdittiin hautausmaalle viemään kynttilä ja sieltä sitten kera eväskorin, jossa siis torttuja ja termariin keitetty kahvi, anopille kahville. Ollaan useampana vuonna jo käyty viemässä joulutervehdys tällä tavoin, se on ihan kiva juttu ja hänellekin vähän touhua siihen. Aatto sujuikin sitten tuttuun tapaan: puuroa, lököilyä, saunaa, ruokailua ja tietenkin lahjojen jakoa ja avaamista ja Peppi -kissakin ahkerasti mukana touhuissa :)

Joulupäivänä kävimme ensimmäistä kertaa joulukirkossa. Isäntä sai vouhkattua tuossa jossain vaiheessa tämän joulukirkon ohjelmaamme. Ei siinä mitään, olihan se ihan kiva kokemus, varsinkin koska menimme sotilasalueella sijaitsevaan Merikappeliin messuun ja puolilta päivin. Esikoispoikamme siis lähtee armeijaan heinäkuussa tuonne samaiseen paikkaan ja käytiin vähän katselemassa aluetta samalla. Mutta eihän se niin helposti mennytkään, kulkuluvat alueelle oli tilattu, mutta portilla jouduttiin sekaannusten vuoksi odottelemaan vartin verran ennen kuin saatiin lupa mennä portista sisäpuolelle. Ja tässäpä vähän otoksia reissulta:

Portilla odottelua. En uskaltanut kuvata porttia ja sotilaspoliiseja siinä odotellessamme, joten kuvasinpas sitten näkymää odottelupaikalta

Merikappeli

 Oli melko upea kappeli.

Ikkunoista aukesi upea merinäköala.

Ja vähän kuvia sotilasalueelta

Alueelta sentään pääsi pois ilman tarkistusta :)

Ja tässä viimeisenä vanha portti, jossa kulkuluvat aikaisemmin tarkistettiin. Uusi portti on siirretty lähemmäksi aluetta.

 Näin meidän joulumme hurahti ja huomenna, Tapaninpäivänä, on tarkoitus lähteä Keski-Suomeen.

Oikein mukavaa Joulun jatkoa ja tulevaa vuotta!

- kirsema -

Uusia leluja...isännällä

Vähän reilu kuukausi näköjään vierähtänyt edellisestä, mutta kun ei juurikaan uutta kurjuutta tai iloa ole ollut, (lukuun ottamatta töissä tapahtuvia ikäviä juttuja, joihin ehkä palaan joskus) niin höpötellään sitten niitä näitä.

Tuli muuten taas käytyä Jyväskylän seudulla Pyhäinpäivän aikaan, jolloin kirkossa luetaan vainajien nimet ja tarkoitus oli siis käydä kuuntelemassa Herran sanaa ja muistella isää. No tilaisuuksia oli samana päivänä kaksi: messu sekä iltatapahtuma, jonka nimeä en nyt enää muista. Lehdessä kerrottiin, että tässä iltatapahtumassa muistellaan pois nukkuneita läheisiä, joten siihen sitten tähdättiin. Kuinkas sitten kävikään, joko nimet oli luettu aamun messussa, mutta iltatapahtumassa niitä ei ainakaan luettu. Siispä ajoimme turhan takia 600 km. Tapahtuma kylläkin jää varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleen, kun ehkä pikkuisen saatoimme käyttäytyä ei asiallisella tavalla, mutta kun ei mahtanut mitään. Oikein isäntäkin joutui tönimään minua kylkeen yhdessä vaiheessa. Tästä joku voi siis jo arvata asia, mikäli minut tuntee, eli nauruksihan se meni tai lähinnä naurun pidättelyksi ja kun siskollani on nauru yhtä herkässä kuin itselläni, niin voitte vain kuvitella tilanteen vaikeuden.  Mutta onneksi siellä oli muitakin hämmentyneitä, jotka olivat joutuneet "väärään tilaisuuteen". No se siitä tarinasta.

Mennäänpäs sitten niihin isännän uusiin "leluihin" eli äänivekottimista on kyse. Viime viikolla isäntä sitten poltti viimeisetkin päreensä hyvin palvelleisiin vehkeisiin, kun hän eräänä iltana katseli telkkaria. Onhan se tietenkin hieman haasteellista katsella puhetta eli hyvin palvellut vanha viritinvahvistimemme sanoi sopimuksen melkein irti. Sillä taisi olla kurkku kipeä, kun ääntä tuli pätkittäin :)

Torstai-iltana isäntä marssi kauppaan ja kävi ostamassa uuden vahvistimen:

Muutaman tunnin ährättyään piti sitten todeta, että eipäs sitten muuten vanha subwoofer käykään yhteen tämän laitteen kanssa. Ei muuta kuin perjantaina uusi reissu kauppaan:

Itse kuvittelin, että sieltä tulee jotain melkein sopivan kokoista, mutta kun näin tämän pöntön, niin silmät kyllä pyörähti melkein nurin päässä ja leuat loksahti melkein sijoiltaan. Isäntä sitten viattomasti tokaisi, että mitä sä oikein kuvittelit, nämähän on tämmösiä...nykyaikana. Viikonloppu menikin sitten melkein rattoisasti: kuuntele nyt, kuulostaako erilaiselta? Kuuntele, kuuntele, kuuntele...ei meinannut loppua tulla tuolle kuuntelulle ja voi naapuriparkoja, taisivat hekin saada oman osansa. No kyllähän ne äänet sitten asettuivat kohdilleen ja täytyy kyllä myöntää - hyvät on äänet. Mutta eihän tämä tähän vielä lopu - koska vanhat tavaramme ovat vanhoja, niin vielä menee kaiuttimet uusiksi, toivottavasti vasta jossain vaiheessa ettei taas mene viikonloppu ihan kuunteluksi :)

Ja tästäpä se sitten tulikin hyvä aasinsilta eli toivottelenpa hyvää alkavaa viikonloppua!

- kirsema -

Uskomaton väriloisto

Esikoispojan kanssa lähdettiin Keski-Suomeen perunkirjoitukseen ja takaisin tullessa innostuin ottamaan kuvia siitä uskomattomasta keltaisuudesta, mikä vallitsi matkan varrella. Oikein silmät häikäistyivät välillä siitä keltaisen loistosta, jota siis yritin vangita, mutta en ihan saanut sitä napattua. Välillä kauniit keltaiset menivät liian nopsasti ohi ja en ehtinyt napata kuvia :)




Matkallahan myös ihania järvimaisemia, joita oli pakko kuvata. Toki vesikuvat olisivat kesävärityksessä upeampia, mutta välillä näin syksyn merkeissä.

Huomenna pääsee pitkästä aikaa mökille, ihanaa. Voi olla, että tulee myös tuota mökkiblogia päivitettyä.

Oikein mukavaa illan jatkoa!

Jälleen kerran - hyvää ja ei niin hyvää

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä kerrasta, koska eipä tässä mitään kummallista kerrottavaa ole juurikaan kertynyt, mutta laitetaanpas nyt hieman sanoja tännekin. Ikään kuin olisi hirveästi tullut sanailtua missään :) 

Jälleen kerran on perheessämme suoritettu inssiajo eli kuopus oli tänään kevarikorttia varten ajokokeessa - läpi meni ekalla yrittämällä samoin kuin teoriakoe. Onnittelut hänelle! Vaikka inssillä oli ollut muutamia pikku huomautuksia, oli ajolupa myönnetty. Kylläpä tätä päivää on odotettukin pitkään ja hartaasti, siis poika en itse ehkä niinkään. Poika aikoinaan teki päätöksen, että hän ei mopokorttia aio hankkia, vaan sitkeästi jaksaa odotella kevari-ikää ja täytyy kyllä hattua nostaa hänelle ja hänen sitkeydelleen ja eritoten sille, että säästi muutaman vuoden ajan kaiken mahdollisen lahja- ynnä muut saamansa rahat, joilla sitten rahoittaa kortti sekä kevari. Ihan kaikkeen ei omat rahat riittäneet, mutta yli puolen välin pääsi. Hienoa! Muutaman kerran kyllä oli lähellä pyyhkeen heittäminen kehään, mutta saatiin kuitenkin pelastettua pyyhe.

Ja jälleen kerran oli sitten vähän ikävämpiäkin tapahtumia perheessämme. Anoppi sai pienen sydänkohtauksen viime viikonloppuna, mutta onneksi hänellä oli apu lähellä, joten sen suuremmilta murheilta säästyttiin. Muutamia päiviä vietettyään sairaalassa, hän kotiutui sieltä eilen lääkityksen kera. Vielä ei ole ehditty poiketa hänen luonaan, mutta täytyy tässä joku päivä pistäytyä siellä, kunhan hän on kotiutunut kunnolla.

Ja asiasta kukkaruukkuun, kyllä ihmiset ovat sitten suorastaan törppöjä. Meillä oli jossain vaiheessa ihan huolella kolhittu auton takapuskuria eikä tekijä sitten ollut vaivautunut jättämään mitään lippua lappua asiasta, joten kustannukset sitten tietenkin on itse hoidettava. Onneksi isäntä on ollut joskus kaukaa viisas ja ottanut mitä ihmeellisimpiä lisävakuutuksia autoon, joten loppujen lopuksi kustannukset eivät ihan päätä huimaavia ole, mutta se kaikki vaiva mitä tästä syntyy. Olivat sitten todenneet merkkikorjaamolla, että koska auto on vain puoli vuotta vanha, niin vaihtavat koko puskurin uudeksi. Itse en edes ollut huomannut asiaa, koska auto on tapana peruuttaa parkkiruutuun sekä kotona että työpaikalla, joten sen on täytynyt sattua jossain kaupan parkkipaikalla. Tällä hetkellä ajelen siis vuokra-autolla ja totisesti toivon ajan kuluvan nopsaan, että saadaan oma auto takaisin. Eihän siinä vuokra-autossa mitään vikaa ole, mutta kun on tottunut jo käyttämään automaattia, niin manuaali tuntuu hieman hankalalta. Ekan kerran kun lähdin sillä ajamaan, niin kytkintä muistin kyllä käyttää, mutta kun en meinannut hoksata, että vaihteitakin pitää vaihtaa eikä huudattaa moottoria pienellä vaihteella :)

Tässä pikakatsaus tähän hetkeen. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus juhlistaa miniäkokelaan synttäreitä ja sitä seuraavana viikonloppuna vihdoinkin pääsemme viikonlopuksi mökille rentoutumaan. Tai siis ainakin on tarkoitus lähteä mökille, koskaanhan ei tiedä mitä tuleman pitää.

Oikein mukavaa illan ja viikon jatkoa! 

Jotain mukavampaakin

Kesäloma siis meni miten meni, mutta on tässä hieman mukavampiakin asioita sattunut. Esikoinen, joka siis täytti kesällä 18 -v sai suoritettua ajokortin, teoriakoe sekä inssiajo menivät ekalla kerralla läpi ja heti samana päivänä, kun väliaikainen ajolupa oli taskussa lähdettiin Keski-Suomeen. Tälle reissulle piti oikein lähteä kahdella autolla, että poika pääsee heti ajelemaan. Moottoritien suhteen oli kuitenkin pientä vastahankaa, ei kuitenkaan ajamisen takia vaan syystä, että tyttöystävän autossa on satasen vauhdissa niin kamala meteli, ettei voi niin kovaa ajaa :) No valittiin sitten reitti, jossa oli vähiten motaria. Hyvin meni matka. Vielä on pojalla edessä kakkosvaihe suoritettavana kuukauden sisällä ja sen jälkeen sitten kahden vuoden sisään viimeinen koitos autokoulua jäljellä.

Myös kuopuksemmekin on suorittamassa ajokorttia, mutta kevariin. Alkukesästä alkaen hän on isänsä kanssa ajellut opetusluvin turvin ja tänään olikin sitten teoriakoe. Vielä eilisiltana hän tuumasi, että ei varmaan mene ekalla kerralla läpi, mutta niinpäs vain menikin. Ajokoe on sitten lokakuun alussa ja jos se menee ekalla läpi, niin on se sitten onnittelun paikka. Ajokauttahan ei kuitenkaan tämän jälkeen enää kauan ole jäljellä, mutta ehkä siinä ehtii vähän vielä ajella.

On muuten ihan järkyttävissä hinnoissa nuo autokoulut, pojalta meni melkein koko kesätienestit autokoulun suorittamiseen. Onneksi hänellä oli myös muutamia satalappusia jemmassa tätä varten. Jossain vaiheessa hän laski, että on maksanut jo pitkästi yli 2000 € ja vielä tämänkin jälkeen tulee kuluja viimeisestä vaiheesta, ennen kuin kortti on takataskussa. No eihän ne kulut tähän vielä lopu, pitäisihän se ostaa oma autokin jossain vaiheessa, mutta hankkikoon itselleen iltatöitä auton rahoitukseen :)

No jep, tässäpä nämä kuulumiset tällä kertaa. Oikein mukavaa viikon jatkoa!

Kahdeksantoista vee

Tuli tämäkin päivä vihdoin, kun esikoispoika saavutti täysi-ikäisyyden. Kahdeksantoista vuotta sitten n. klo 8 aamulla kuului eka rääkäisy pojan suusta, onneksi se rääkyminen on hellittänyt tässä vuosien varrella, vaikka vielä olisi hieman harjoittelemisen varaa äänen käytön suhteen :) 

Pääsivulla olikin jo osittain synttärilahjaa nähtävillä, mutta loppuosan jätin tälle puolelle. Eli avaimenperä luonnollisesti liitetään avaimeen, joten näinpä tehtiin myös meillä. Isäntä kävi teettämässä pojalle mökin avaimen, joten hänellä on nyt sitten vapaa pääsy mökillemme, edellyttäen, että mökki on vapaana ja toinen juttu on sitten ne mökkihommat. Nekin velvollisuudet tulee hoitaa, muuten saattaa avain vaihtaa omistajaa hyvinkin nopeasti ;) Avaimen pinkki väri juontaa juurensa siihen, kun miniäkokelas hullaannutti poikamme värien maailmaan. Yhteen aikaan kaikki siis piti olla pinkkiä, joten sitä saa mitä pyytää :)


Toisena pienenä lahjana väkersin viime viikolla parina iltana valokuva-albumia lapsuuden kuvista. Olin siis hoitovapaalla ollessani tomerasti sen aloittanut, mutta homma oli jäänyt hyvin varhaisessa vaiheessa kesken. Kaikkien valokuvien takana ei ollut mitään tunnistetta vuosiluvusta, joten muistin varassa jouduin pelaamaan hyvin pitkälti. Onneksi paperikuvat loppuivat ekaan luokkaan, jonka jälkeen siirryttiin digimaailmaan. Vielä pitäisi polttaa kuvat hänelle levylle.

Ja tähän vähän sitten herkkuja kuvattuna. Kakkuun en voinut mansikoita allergian vuoksi laittaa, joten niitä tarjolla erikseen. Nuoret itse leipoivat synttäripäivän aamuna kaksi erilaista suolaista piirakkaa tarjottavaksi. Oli muuten herkullisia piirakoita!

Ja vielä se kakku, joka ei siis ollut perinteinen täytekakku, vaan löysin kääretorttureseptin, jossa käytettiin sitruunarahkaa täytteenä. Torttuja tein tuplat, joten niistä tuli aika kiva kakku. Riskihän se tietysti oli tehdä jotain ihan uutta, mitä ei ollut aikaisemmin maistanut, mutta hyvää se oli. Aikaisemmin viikolla poika ilmoitti, että hän haluais kakkuun niitä tulitikkuja! Häh? Siis kenties kynttilöitä? No viimeisen kerran järjestettäviin synttäreihin sitten hommattiin kakkuun kynttilät ja vielä piti hieman pilailla enemmänkin, kakkuun laitettiin myös eläinaiheisia koristeita.

Ja kaikki kynttilät muuten sammuivat kertapuhalluksella! 

Virallisen osuuden jälkeen siirryimme kohti illan viettoa koko meidän perheen ja pojan tyttöystävän perheen kanssa, yhteensä siis 11 henkilöä, ravintolaan syömään, josta matka jatkui sitten kohti baaria, koska joskus oli tullut luvattua pojalle, että kun hän 18 täyttää, niin siinä kohtaa on sitten baari-ilta. Ilta vierähti oikein mukavasti ja kiitos vielä kaikille vieraille sekä poikamme että koko perheemme puolesta!

Jälleen jännityksen paikka!

Hui, nyt tämä jännittäminen taas alkaa, onneksi tässä kohtaa vielä pienemmällä volyymilla, mutta myöhemmin, muutaman kuukauden päästä, varmaan koittaa suuremman jännityksen aika. Samasta aiheestä jännitin kolme vuotta sitten, kun esikoispoika sai moponsa ja lähti liikenteeseen. Jännitin ja hermoilin niin kamalasti, että isäntä tuumas mulle, ettet voi ikuisuutta vahtia ja vartioida poikia, niiden on annettava touhuta ja kokeilla sekä alkaa itsenäistymään. Totta joka sana. Ja kyllä se jännitys siitä ajan mittaan laantui, kun asiaan tottui. No nyt on sitten nuoremman aika koittanut lähteä liikenteeseen, mutta hän ei mopoa halunnut, vaan halusi säästää ja odottaa, että saa kevarin. No sainpan itselleni ja jännitykselleni jatkoaikaa :). Eilen tuli tieto, että pyörä on valmiina noudettavaksi ja tänään se sitten on haettu ja kohta koittaa ekat kilometrit. Onneksi tässä on sellainen pienen pieni juttu, että hän ei lähde yksinään suhaamaan liikenteeseen, vaan on pakko ottaa isänsä mukaan, koska kortti ajetaan opetusluvalla. Hih :) Mutta vielä koittaa sekin päivä, kun hän sitten yksinään tuolla ajelee. Huomenna olisi tarkoitus, että isä ja poika ajelevat peräkanaa mökille Juhannusta viettämään ja itse saan ajella autolla kahdestaan kissan kanssa.
 


Ja täytyypä tässä samalla kertoa myös esikoisen kuulumisia samoista tunnelmista, mutta menopeli on vaihtunut autokoulun autoon. Tänään oli ekat ajotunnit, joiden jälkeen innoissaan soitti, arvaa, mä oon ajana melkein 100 kilsaa tänään. Ekana oli ollut muutama liikkeellelähtö- ja mäkilähtöharjoitus ja maikka tuumanut, että nyt lähdetään ajamaan oikeesti. Eipä sinä muu auttanut, kun jatkaa matkaa :) Hyvä, että koko autokoulutouhu on lähtenyt rivakasti liikkeelle, toivoa ehkä on saada kortti tämän vuoden puolella ;)

Mutta enempia turisematta,

oikein mukavaa ja rauhallista Juhannusta kaikille toivottelee kirsema!

Kohti uusia tuulia :)

Koittihan sekin aika vihdoinkin, kun kuopuksemmekin sai peruskoulun päättötodistuksen. Onnittelut J! Hieman haikein mielin katselin aamulla, kun poika tälläytyi pukuun ja suuntasi kohti koulun kevätjuhlaa. Mielellämme olisimme osallistuneet itsekin juhlaan, mutta kunnioitimme jälkeläisemme toivomusta ja jätimme koulun juhlan väliin. Monta kertaa häneltä kyllä kyselin mahdollisuutta osallistua, mutta aina saimme kieltävän vastauksen. Syyksi hän ilmoitti: äiti, sä kuitenkin alat pillittää siellä, joten ette tule sinne. Taisipa poikani suojella itseään silmien vetistymiseltä herkkänä hetkenä, on meinaa perinyt äitinsä itkuherkkyyden :) No sama juttu kävi myös esikoispojan kanssa, emme saaneet osallistua myöskään hänen peruskoulun päättäjäisjuhliinsa pari vuotta sitten. Omituisia mukuloita ;) Nyt täytyy vielä muutama viikko jännittää jatko-opiskelupaikan suhteen. Toivottavasti on onni myötä vielä silloin.

Nämä kevätjuhlat ovat läpi vuosien olleet itselleni hieman tunnerikkaita hetkiä; itku kurkussa katsellut juhlasalissa pienten koululaisten esityksiä ja välillä muutama kyynelkin vierähtänyt poskille. Ja se oikeasti alkavan kesän tunne, kun on ollut Suvivirren aika!

Ja on tässä vielä yhdet onnittelut paikallaan. Miniäkokelaammekin valmistujaisjuhlia vietetään tänään. Onnea S ja iso halaus!

Hyvää Äitienpäivää!

Ruusuja siipaltani!













 
Ruusuja esikoispojalta, mukana oli rannekoru, joka näkyy alemmassa kuvassa













Kuopukseltani saamassa kortissa luki:


Kuka se on, joka lasta lohduttaa, kun hänellä on paha mieli tai häneen sattuu

Kuka lasta lakkaamatta rakastaa, vaikka hän kiukuttelee ja on hankala
Kuka on se, johon lapsi voi aina turvata ja luottaa, se, jonka olkapäätä vasten hän voi ikeä surunsa pois 

Se on

ÄITI ja piirretty iso punainen sydän

Saamassani rasiassa luki:

Vaikka olemme käyneet ylä- ja alamäkiä, silti olet minulle se

RAKKAIN ÄITI!

Sinua ei korvaa mikään 

 -¤-

Vaikka runot eivät olleet lapseni omaa tuotantoa, olivat ne hyvin liikuttavat

Kiitos rakkaat lapseni ja siippa!

Eka viikko takana :)

Ihan alkuun täytyy esitellä tuota uutta banneria. Kun ei muuta järellistä tekemistä, niin ainahan voi muokata blogin ulkoasua. Korujeni lisäksi siellä minä ihan itse pikkulikkana sekä Peppi -kissamme. 

Vihdoinkin koitti viikonloppu, ihanaa! Olipa loman jälkeen aika hektinen viikko tuolla töissä, piti melkein revetä useampaan suuntaan useampana päivänä. Sunnuntai-iltana ei uni tullut silmään, tai oikeesti se tuli, mutta heräsin, kun isäntäkin kömpi nukkumaan ja se unista sitten. Oli varsin mukavaa kuunnella toisen kuorsaamista, ei auttanut töniminen eikä potkiminen muuta kuin hetkellisesti. Sitten keksin, että alan itse kuorsata lujemmalla äänellä, mutta se piti lopetta justiinsa, kun alkoi naurattamaan. No sitten karkasi työasiat mieleen: mitähän siellä pöydällä on odottamassa? mitkä oli sanasanat? APUA! No salasanat muistui mieleen ilman kipuilua ja aamulla pääsi arki alkamaan ja kulkemaan kohti loppuviikkoa, kunnes päästiin torstaiaamuun. Työpaikalle saavuttuani laitan kassini pöydälle ja alan etsimään rillejä sekä työpuhelinta...missä puhelin? Ei löytynyt, vaikka tyhjensin "pienen" kassini sisällön ja Bing! Edellispäivänä kurvatessani kotiin, menin vähän jyrkemmin yhteen mutkaan, kassini kaatui ja kuului kolaus. Mitään en nähnyt pudonneeksi ja kuvittelin lumiharjan osuneen johonkin. No kolaus tietenkin oli pudonnut puhelimeni ja ei muuta kuin kenkien vaihto ja takki päälle sekä etsimään puhelinta autosta. No ovesta kun pääsin porraskäytävään ja tilasin hissin tulemaan hakemaan itseäni, kokeilin taskujani...ei avainta mukana. Onneksi työkaveri oli saapunut ajoissa (olimme siis kahdestaan toimistolla), joten ovikellon soittooni vastattiin ja pääsin hakemaan avaimeni ja uuden poistumisen jälkeen etsimään puhelintani, joka onneksi löytyi hetken etsiskelyn jälkeen, se oli lennähtänyt apukuskin oven sivutaskuun. Nämä rituaalit  hoidettuani, piti saada kiireesti lähtemään pari faksia ja ei, faksit ei lähde minnekään useamman yrityksenkään jälkeen, melkein alkoi hiki virtaamaan ja pinna kiristymään. Vähän aikaa tapeltuani faksien sekä temppuilemaan alkaneen monitoimilaitteen kanssa oivalsin syyn, miksi faksit eivät lähteneet eteenpäin, täytyy muistaa laittaa nolla faksinumeron eteen ja johan posti kulkee :) No loppujen lopuksi kaikki siis päättyi hienosti ja torstaikin saatiin pulkkaan. Nyt onkin sitten rankan viikon jälkeen aika viihdyttää itseäni lököttelemällä sohvalla läppäri sylissä ja sivukorvalla kuunnella, mitä telkkarissa höpistään.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

- kirsema-

Mökkikausi avattu :)

Kiirastorstaina lähdettiin avaamaan tämän vuoden mökkikausi tietoisena siitä, että siellä on lunta ja lapiot unohtuivat syksyllä varastoon. Potkimalla lumia sivuun saimme ensin raoteltua liiterin ovea, josko sieltä löytyisi jotain kättä parempaa. Löytyihän sieltä...kirves...hätähän ei lue lakia, joten kirves käteen ja möyhentämään lumikasoja muiden ovien edestä, jotta saadaan lapiot käyttöön. Poika löysi nurkan takaa myös vanhan rikkinäisen airon, joka sekin toimi oivana apuvälineenä ennen kuin kukaan muisti käydä tarkistamassa lumikolan sijaintia. Kun lapiot ja kolat oli vihdoin saatu käyttöön, alkoi polun tekeminen kohti mökin ovea, että pääsee myös sisään. 

Toki terassin puolellakin on sisäänkäynti mökkiin, mutta hieman hankala kuskata kaikki tavarat sitä kautta. Muutama tovi näissä lumitalkoissa kului, mutta polut saatiin tehtyä. 

Tämä lumitilanne itse asiassa ei edes ollut paha, muistan joskus, mahtaisko olla jotain kymmenkynta vuotta taaksepäin, niin samaisen polun reunamat ylettyivät melkein vyötärölle saakka, joten helpolla päästiin.

Kissapoloistakin vaivasi kylmyys ennen kuin mökki alkoi lämpiämään kunnolla. Peppi siis kiipesi sänkyyn ja hautautui peiton alle.

Mökkikausi siis tuli avattua, mutta vielä täytyy muutama aika odotella ennen seuraavaa reissua.

Herkutellen!

Eilen juttelin perheelle, että voisin leipoa kuivakakun mökille mukaan, mutta kumpi tehdään; tiikerikakku vai kahvikakku. Vastaus oli munkkeja...ja lisätoiveena lihapiirakat. No munkkeihin suostuin tällä kertaa, mutta lihapiirakat saavat jäädä odottelemaan vuoroaan.

Aamulla kipin kapin kauppaan hakemaan tarvikkeita ja ei kun taikinahommiin.

Päätin sitten samalla tehdä munkkeja litran taikinasta, ettei tarvitse enää vapuksi leipoa uudelleen. Kuvittelen siis, että niitä löyty vielä pakastimesta vappunakin ;)

Taikinat valmiit ja ei muuta kuin kohotus.

 
Tähän väliin laitan maailman parhaimman pullataikinan ohjeen, jonka olen siis kopioinut äidiltäni:
(Lisäsin vielä tärkeän puuttuvan aineksen, margariinin)
Puolen litran taikina:

½ litraa maitoa
1 pkt hiivaa
2 kkp sokeria
3 tl suolaa
kardemummaa 
100 gr margariinia
vehnäjauhoja

Niin kuin huomasit, ei munia ja kardemummaakin voi halutessaan laittaa.
Vihdoinkin taikina kohonnut ja pyörittelemään. 

Apua mikä määrä paistettavaa, että pitikin tehdä tuplamäärä! 

 Tämä on aina se jännittävä vaihe; mahtaako rasva olla oikean lämpöistä. Mittariahan ei voi käyttää!

Hyvin paistuu!

 

Ja lopussa kiitos seisoo :)

 Nam!

Valokuvien valokuvaus :)

Huvittelin tässä ihan omassa seurassa ja valokuvasin vanhoja lapsuusaikaisia kuvia, jotta saan ne digimuotoon. Eihän niitä kuvia niin kamalasti ollut, mutta muutaman muiston sain tallennettua. 

Tässä kuvassa on näköjään ollut Joulu taustasta päätellen ja huomiopas tämä seikka: jo tuolloin on näköjään ollut helmet kaulassa ;)

On se jännä miten noista vanhoista mustavalkoisista valokuvista muistaa värejä esim. omista, siskon ja  muiden vaatteista. Tästä kuvasta en kylläkään muista mitään vaatteiden väriä, mutta tuolla telkkarin päällä olevan koristesaappaan värin muistan, se oli viininpunainen. Tämän muistaminen tietenkin liittyy siihen, että olen myös vähän vanhempana katsellut tuota saapasta. Ehkä sitä on pikkulikkana ihannoinut omaa äitiänsä ja varsinkin jotain ihanaa mekkoa, joka on ollut hänen päällään ja joskus sitten saattanut itse jopa leikkiä sillä ;) Muistan kyllä tosiaan kun tuli leikittyä ja pukeuduttua "naiseksi" vetämällä äidin asuja ja kenkiä yllensä, mutta sitä en muista tuliko salaa käytyä huulipunapuikon ja luomivärin kimppuun, ehkä. 

Viikonloppuna ollaan lähdössä Keski-Suomeen vanhempien luokse pikavisiitille ja täytyy palauttaa nämä valokuva-albumit, mistä tämäkin kuva on peräisin. Alun perin oli tarkoitukseni tehdä ihan muita juttuja näistä valokuvista, mutta jotenkin on niin vaikeata valita niitä "parhaita paloja" elämän varrelta, joten luovuin tekemisestä sen suhteen. Voihan se olla, että jossain vaiheessa raahaan taas albumit mukanani sieltä ja jatkan aloittamatonta urakkaa ;)

Tämäpä näistä höpinöistä tällä kertaa ja oikein mukavaa loppuviikkoa!

Suloinen kaaos - ups mitä löytyykään

Messuhankintojen innoittamana päätin järjestää/siivota aarrelaatikot, joissa suloinen kaaos. Kaikki kyllä periaatteessa järjestyksessä helmet siis niille kuuluvissa paikoissa ja metalliosat omissa lokeroissaan, mutta vähän sikinsokin mikä missäkin. Itselläni on ollut käytössä kaksi tuollaista lokerikkohässäkkää, mutta tila alkoi niistä loppumaan kesken, joten teinpä sitten kauppoja juniorin kanssa, jolla sattui olemaan samanlainen lokerikko melkein joutilaan.

Väillä piti ottaa sänky avuksi pöytäpinta-alan loppuessa, koska pitihän lokerikot saada auki, jotta ne saa järjestettyä.

Tässä siivoushommassa oli yksi ihana puoli, pääsi hypistelemään noita kivi- ja helmi-ihanuuksia...mutta myös todeta ups - mitä kaikkea täältä löytyykään! On näköjään tullut laitettua kaikennäköisiä erilaisia helmiä samaan lokeroon ja autuaasti unohtanut niiden olemassaolon. Täytyykin ehkä käyttää varastot vähemmäksi ennen uusia hankintoja ;)

Reilut pari tuntia tuossa vierähti, mutta nyt on lokerot järjestyksessä ja sain oikein värisävyjen mukaan niitä laitettua.

Sama kohtalo oli metalliosilla, kiinnitystarvikkeet yhdessä kotelossa, renkaat ja linkit toisessa. 


Onneksi on suhteellisen pieni varasto, joten ehkä jatkossa saisi pidettyä paremmin järjestystä yllä.






 
Pöytä/työpiste siistitty, joten onpas mukava jatkaa koruilun merkeissä sitten joskus.

Kakskytäviis

Neljännesvuosisata vai 25 vuotta, kumpikohan kuulostaisi paremmalta. Sehän tietenkin riippuu asian laadusta. Jos täyttäisi vasta tuon verran vuosia, niin sehän kuulostaisi hyvältä ja paljon kaikkea vielä edessä. Mutta entäs näin vähän varttuneempana, kun tuo neljännesvuosisata on jo ohitettu aikoja sitten, haluaisiko oikeasti kääntää kelloa taaksepäin ja olla 25 -vuotias. Itse en ainakaan haluaisi, koska tähän ikään päästyään on jo karttunut hieman elämänkokemusta ja -viisautta sekä ehkä kasvanut aikuiseksi. Mutta niin se varmaan on, että tässä elämässä jokainen tämänhetkinen aikakausi on olevinaan aina edellistä parempi, mene ja tiedä. En nyt tiedä oliko tuo "parempi" oikea sanavalinta, mutta sillä mennään. Nämä ajatukset eivät liittyneet kenenkään synttäreihin vaan tulla tupsahtivat, kun tuli täyteen tuo neljännesvuosisata saman työnantajan leivissä ja siinä sivussa ajatukset kääntyivät myös vähän tuonne ikävuosien puolelle. Tässä työaikarupeamassa luku kuulostaa melkoisen suurelta ja itse asiassa vähän hätkähdin ja en ollut oikein uskoa korviani, kun esimieheni kertoi tämän neljännesvuosisadan tulevan täyteen tänä vuonna (virallisesti tuli täyteen helmikuun puolella), kun ei noita vuosia niin tule enää laskettua tuolta päästä vaan laskentasuunta alkaa olla jo kohti eläkeikää (tosin sinnekin on vielä liian monta vuotta) ja juuri vastahan tuli täyteen 20 vuotta ja oikeastaan ei siitä nyt niin kauhean kauan aikaa ole, kun eka työpäivä oli päätöksessään...apua, mihin tämä aika on mennyt? Siitähän voisi tietysti kirjoitella vaikka mitä, mutta jätetään toiseen kertaan.

Ja nyt asiaan:

onnittelut itselleni neljännesvuosisadasta

 

ja oikein ruusun kera :)

"Salainen lukija"

28.2.2013 - osa 16 - "Salainen lukija"

Kissavanhuksellemme on tullut kumma tapa tunkea itsensä tietokoneen lähettyville aina tilaisuuden tullessa, eli kun hetkeksi jätän koneen odottelemaan sohvalle, ja alkaa näppäilemään kissadataa. Ja niinpä kävi nytkin, yllätin kissan itse teosta: tällä kertaa se oli onnistunut näppäilemään bloggerin auki. Kuvaa en onnistunut ihan tapahtumahetkestä saamaan, mutta tämän sain vangittua.

Onneksi muistan yleensä sulkea ohjelmat, ettei liikkeelle lähde ihan mitä sattuu viestiä ;)

Pitkän pitkä odotus palkittiin

Pitkä odotus takana ja nyt se on todellista! Se on punainen, pieni ja varustettu muutamilla ihanilla jutuilla, mukaan lukien hieman nuoruusvuosien hömpötyksiä. Tänään siis ajeltiin uutukaisella autolla ekat kilometrit (muutama sata) kuunnelleen teinipoppijumputusta. Yö pitäisi nyt malttaa nukkua...:) Viikonlopun aikana täytyy tosissaan käydä heittelemässä muutamia lenkkejä, jotta tulee vieraasta tuttua ja ottaa homma haltuun, en siis ole muutamaa koeajoa lukuunottamatta ajanut automaattivaihteista autoa. 

Eipä tällä kertaa muuta kuin

*** mukavaa viikoloppua***

Tule pian viikonloppu!

31.1.2013 - osa 14 - Tule pian viikonloppu!

Onpas nyt kummallinen ilta, kun täytyy joka paikkaan kirjoitella, joten jatketaan vielä täälläkin. Vimma varmaan johtuu siitä, että tänään ja itse asiassa eilenkin oli töissä melkoisen tiiviit päivät toimintakertomuksen merkeissä, onneksi kuitenkin vain kokoamista muiden laatimista teksteistä, ja nyt tuntuu, että vauhti ei lopu. No näin takin ollessa melkoisen tyhjä, odottelenkin tässä jo hartaasi tulevaa viikonloppua ja varsinkin lauantaita, jonka saan pyhittää vain itselleni muiden huidellessa MP -messuilla ja ties missä. Ja koska kerrankin on mahdollisuus nauttia vain omasta seurasta, olen antanut itselleni luvan tehdä vain sitä mitä haluan. Varmaan tässä kohtaa ei ole kovinkaan vaikeata arvata mitä se on, aivan oikein, koruiluahan se ja mahdollisesti ihanat päikkärit. 
Koruteemaan liittyen täytyy vielä tunnustaa tämäkin juttu: laitoin viime viikolla nuoremman teini-ikäisen poikani lainaamaan itselleni muutaman ihanan korukirjan (oma kirjastokorttini on jossain teillä tietämättömillä) ja kirkkain silmin hän lupautuikin lainaamaan ne, mutta vain, jos itse käyn ne sitten palauttamssa. Tokihan tällaiseen diiliin lupauduin ja odottelin kirjoja tulevaksi, mutta eipäs hän niitä sitten tuonutkaan. Taisi mokoma olla tuolloin kirjastolla kaverinsa kanssa, eikä kehdannut käydä niitä lainaamassa (ihmeellistä :D). No nyt ihana lapseni oli käynyt kirjastossa ja yllätys odotteli kotiin tullessani pöydällä, joten nyt aion hieman ottaa ennakkoon tuota omaa aikaa ja alkaa selailemaan noita kirjoja.

Ihanaa tulevaa viikonloppua myös teille, nauttikaa, kuten itsekin aion tehdä! 

PS. Ja paljon mahdollista, että etusivulta löytyy viikonlopun aikana uusia postauksia. Olen meinaan nyt taas saanut lisää kivoja pikku juttuja, kun silloin jossain vaiheessa sorruin "ostoksille".

Nuoruuden huumaa :)

Niin sitä vaan huomaa tuota jälkikasvua seuratessa, että itse ei enää tästä nuorene ja vuodet ovat vierineet kuin varkain. Mutta on tässä myös se ihanuus, että saa seurata nuorisoa ja siinä samalla muistella omaa nuoruusaikaa. Samalla tietysti toivoo, että he pystyisivät välttämään ne pahimmat kompastuskivet, mihin itse on joskus kaatunut, mutta täytyyhän elämässä olla myös sitä karikkopuolta ja jokaisen on koettava myös vastoinkäymisiä. No syy näihin mietteisiiin on siinä, että miniäkokelaallani oli tänään inssiajo ja eilen tuli hänelle sitten kerrottua "suuria salaisuuksia" omasta inssiajostani ja mitä ei ainakaan kannata tehdä. Eli silloin joskus hyvin kauan aikaa sitten, kun suoritin inssiajoani ja tullessamme ajon jälkeen takaisin katsastuskonttorin pihaan inssi pyysi peruuttamaan auton parkkiruutuun, mutta tokaisin hänelle, että en muuten aio peruuttaa niin ahtaaseen rakoon. Pienen vilkaisun jälkeen hän sitten myöntyi siihen, että ajan auton parkkiin etuperin ja tästä iloisena sitten näin teinkin, kunnes kävi pieni tömps. Edessä tietenkin oli pieni korokekivetys ja ajoin sitten siihen! No tästä syystä sitten nuorella likalla sydän tykytti niin, ettei meinannut rinnassa pysyä ja melkein itkua vääntäen ajattelin, että se sitten siitä, ei tullut tällä kertaa korttia takataskuun. Ikuiselta tuntuvan piinaavan hiljaisuuden jälkeen (ja muutaman anelun) inssi totesi, että ajokortti on sitten suoritettu, mutta hieman varovaisuutta mukaan...varsinkin parkkeerauksissa. Voi sitä riemua, mikä siitä syntyi ja sen jälkeen ei meinannut nahoissa pysyä! Noh, se omista kokemuksista tällä kertaa ja alkuperäiseen jutun juureen palatakseni, miniäkokelaani inssiajo on suoritettu ja läpi meni. Onnea vielä kerran hänelle!

Pullantuoksua ja kirjatilaus

Hyvää alkanutta vuotta ja pakkaslauantaita! Enpä olekaan aikoihin leiponut pullaa, joten näin pakkasen kunniaksi päätin toteuttaa tämän kauan harkinnassa olleen työn.

Ja tästä se lähti:

Reseptivihko eteen ja taikinan tekoon. Taikinan ohje on peruja äidiltäni, joka varmaankin on sen omassa nuoruudestaan kirjoittanut ylös. Mitat ovat kahvikupillisia! Siis silloin kun on isommasta määrästä kyse.

Ja täytteeksi kaikkea paljon ja enemmän kanelia. Inhoan korvapuusteja, joissa ei ole kuin häivähdys kanelia.

Sitten rullataan, leikataan ja muotoillaan tai miten sen nyt kuvailisikaan. Jokainen voi ihan itse nimetä tuon vaiheen mieluisakseen.

Kohtotuksen jälkeen voitelu, sokerointi ja uuniin!

Ja nam!  

Herkulliset korvapuustit valmiita. Kohta täytyy keitellä kahvit ja maistella aikaansaannoksia :)











Täytyy tässä samaan syssyyn vielä kertoa, että olen myös tänään tehnyt toisen teon, mitä olen pitkään harkinnut, mutta en ole toteuttanut, koska en tiedä, olisivatko rahat menneet hukkaan. Ostin tai tarkemmin sanottuna tilasin ihka ensimmäisen korukirjani: "Upeat, helpot korut" Stephen O`Keeffe. Jos tuli hutiosto, niin eipähän kauheasti harmita, koska löysin tämän puoleen hintaan kirja-alesta!