Piiiiitkän (n. 5 kk) odotuksen jälkeen on sitten nuorimmaiseni käsi ehjätty tai siis ainakin leikattu ja ruuvattu. Kyseessähän oli veneluun murtuma, joka piti ihan leikata, kipsaus ei olisi riittänyt ja pienen pieni pala otettiin lonkkaluusta ranteeseen. Eilen oli sitten se H-hetki. Aamu seitsemältä piti pojan olla sairaalassa, jossa tietenkin ensin valmistauduttiin operaatioon lääkityksellä ja ties millä. Toimenpide oli melkein aloitettu puudutuksessa, mutta joku tohtori oli ehtinyt hätiin ja ilmoittanut, että poika nukutetaan myös lonkkaluun ronkkimiseen, ei pelkästään veneluun murtuman korjaukseen. Olisihan se ollut ikävä kuunnella, kun luuta sahataan. Ainakin voisin kuvitella niin.


No mutta nyt on leikkaus ohi ja seuraavat viikot sitten käsi kipsissä. Kesäkuussa on tikkien poisto ja uusi röntgen, jonka jälkeen laitetaan uusi kipsi. Tarkistus jälleen heinäkuun lopulla ja silloin katsotaan laitetaanko vielä uusi kipsi vai riittääkö lasta. Pitkät, tuskaiset viikot siis edessä.

Mutta tänään oli esikoispoika joutessaan leiponut vadelmapiirakan, oli muuten herkkua!
Esikoisestakin sen verran, että on nyt vihdoin ja viimein saanut karttakokeensa läpi, taksia siis meinaa alkaa ajelemaan "appiukkonsa" renkinä. Huomenna vielä lupa-anomukset poliisille käsittelyyn. Tosin pojalla on kyllä yksi ylinopeussakko alla, toivottavasti ei vaikuta lupaan.
Ja sitten oli vielä postipoikakin muistanut jättää laatikkoon minullekin jotain, jee :)
Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa :)
Mukavaa loppuviikkoa!
- kirsema -