Jälleen kerran - hyvää ja ei niin hyvää

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä kerrasta, koska eipä tässä mitään kummallista kerrottavaa ole juurikaan kertynyt, mutta laitetaanpas nyt hieman sanoja tännekin. Ikään kuin olisi hirveästi tullut sanailtua missään :) 

Jälleen kerran on perheessämme suoritettu inssiajo eli kuopus oli tänään kevarikorttia varten ajokokeessa - läpi meni ekalla yrittämällä samoin kuin teoriakoe. Onnittelut hänelle! Vaikka inssillä oli ollut muutamia pikku huomautuksia, oli ajolupa myönnetty. Kylläpä tätä päivää on odotettukin pitkään ja hartaasti, siis poika en itse ehkä niinkään. Poika aikoinaan teki päätöksen, että hän ei mopokorttia aio hankkia, vaan sitkeästi jaksaa odotella kevari-ikää ja täytyy kyllä hattua nostaa hänelle ja hänen sitkeydelleen ja eritoten sille, että säästi muutaman vuoden ajan kaiken mahdollisen lahja- ynnä muut saamansa rahat, joilla sitten rahoittaa kortti sekä kevari. Ihan kaikkeen ei omat rahat riittäneet, mutta yli puolen välin pääsi. Hienoa! Muutaman kerran kyllä oli lähellä pyyhkeen heittäminen kehään, mutta saatiin kuitenkin pelastettua pyyhe.

Ja jälleen kerran oli sitten vähän ikävämpiäkin tapahtumia perheessämme. Anoppi sai pienen sydänkohtauksen viime viikonloppuna, mutta onneksi hänellä oli apu lähellä, joten sen suuremmilta murheilta säästyttiin. Muutamia päiviä vietettyään sairaalassa, hän kotiutui sieltä eilen lääkityksen kera. Vielä ei ole ehditty poiketa hänen luonaan, mutta täytyy tässä joku päivä pistäytyä siellä, kunhan hän on kotiutunut kunnolla.

Ja asiasta kukkaruukkuun, kyllä ihmiset ovat sitten suorastaan törppöjä. Meillä oli jossain vaiheessa ihan huolella kolhittu auton takapuskuria eikä tekijä sitten ollut vaivautunut jättämään mitään lippua lappua asiasta, joten kustannukset sitten tietenkin on itse hoidettava. Onneksi isäntä on ollut joskus kaukaa viisas ja ottanut mitä ihmeellisimpiä lisävakuutuksia autoon, joten loppujen lopuksi kustannukset eivät ihan päätä huimaavia ole, mutta se kaikki vaiva mitä tästä syntyy. Olivat sitten todenneet merkkikorjaamolla, että koska auto on vain puoli vuotta vanha, niin vaihtavat koko puskurin uudeksi. Itse en edes ollut huomannut asiaa, koska auto on tapana peruuttaa parkkiruutuun sekä kotona että työpaikalla, joten sen on täytynyt sattua jossain kaupan parkkipaikalla. Tällä hetkellä ajelen siis vuokra-autolla ja totisesti toivon ajan kuluvan nopsaan, että saadaan oma auto takaisin. Eihän siinä vuokra-autossa mitään vikaa ole, mutta kun on tottunut jo käyttämään automaattia, niin manuaali tuntuu hieman hankalalta. Ekan kerran kun lähdin sillä ajamaan, niin kytkintä muistin kyllä käyttää, mutta kun en meinannut hoksata, että vaihteitakin pitää vaihtaa eikä huudattaa moottoria pienellä vaihteella :)

Tässä pikakatsaus tähän hetkeen. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus juhlistaa miniäkokelaan synttäreitä ja sitä seuraavana viikonloppuna vihdoinkin pääsemme viikonlopuksi mökille rentoutumaan. Tai siis ainakin on tarkoitus lähteä mökille, koskaanhan ei tiedä mitä tuleman pitää.

Oikein mukavaa illan ja viikon jatkoa!