Taisin tuolla jossain vaiheessa kirjoitella nuorimmaiseni epäonnistuneista työssäoppimisjaksopaikoista ja vihdoin ja viimein löytyi paikka, jossa hän sai tehdä oman alansa hommia, viihtyi hyvin ja sai jopa kehujakin taidoistaan. Hän siis ehti olla siellä alle viikon, kun se sitten tapahtui. Eilen töistä tullessaan ajoi kevarillaan auton perään, joka joutui tekemään edessä äkkijarrutuksen, kun hänen eteen kiilasi auto kiihdytyskaistalta. Kiilaaja lähti karkuun, tietenkin. Onneksi vauhtia ei ollut kuin n. 30 km/h ja kiitos isännälle, joka on huolehtinut asianmukaiset ajovarustusteet pojalle, muutoin olisi saattanut käydä huonomminkin. Tömäys ja kaatuminen oli edellä ajavan auton kuskin mukaan aika karmivan näköistä ja moneen kertaan kyseli pojan vointia ja poliisitkin pyysi poikaa hypähtelemään nähdäkseen mukulan kunnon. Kovapäisesti poika piti kiinni siitä, että on kunnossa ja ajeli kotiin. Noh, adrenaliinithan siinä tilanteessa on niin korkealla, ettei mitään välttämättä tunnekaan.
Kotona tarkasteltiin poikaa ja pyörää, kunnes todettiin, että lähdetäänpä ihan varmuuden vuoksi käymään lääkärissä, jos sattuu jotain myöhemmin tulemaan. Isäntä lähti viemään pyörää näytille ja itse lähdin siis lääkäriin pojan kanssa. Kolaritapaus kun oltiin, niin päästiin onneksi jonon ohi. Matkalla poika rupesi tarkastelemaan rannetaan ja huomasi sen olevan turvoksissa ja siinä olevan jonkin omituisen patin, mitä ei aikaisemmin ole ollut. No lääkärin pihaan päästyämme oli ranne todellakin turvoksissa ja iloisesti vaihtamassa väriä. Lääkäri tuumasi, että murtuma on, mutta tarkemmin ei pysty sanomaan ilman röntgeniä, jonne siis pääsimme tänään aamulla ja siihen asti laitettiin tukeva sidos ranteeseen. Ja toden totta, murtuma oli ranteen veneluussa ja kipsi tulee olemaan kivasti seuraavat yhdeksän viikkoa kädessä. Eihän siinä sitten mitään, näillä mennään sitten seuraavat yhdeksän viikkoa ja maksetaan vielä 42 € sakko vielä päälle. Tai poika sen saa ihan itse maksaa oppirahoina.
Onhan tässä tietenkin se hyvä opetus pojalle, siis toivottavasti ottaa opikseen, että turvaväli pitää olla riittävä. Isänsäkin on useampaan kertaan sen sanonut, mutta on näköjään oppi otettava kantapään kautta. Isänsä poika, sanon minä :)
PS. Paidassa ei ole verta, on kuvioitu paita ja tämä kuva on tältä päivältä.
On muuten lupaillut jo ensi viikoksi ihania lämpimiä päiviä...toivottavasti lupaukset pitävät kutinsa! Onhan niissä lämpimissä ilmoissa pojan kannalta se huono puoli, että kipsin alla on hiki ja voi kuinka odotankaan sitä ihanaa lemua, mikä kipsatusta kädestä alkaa leijuilemaan, hyi olkoon.
Jee, tulipa tässä vielä mieleen iloisempikin uutinen. Esikoispoikani valmistuu sähköasentajaksi, joten pienet juhlat on tulossa! Itse en juurikaan aio mitään juhlien eteen tehdä vaan saa esikoinen tyttöystävänsä kanssa hoitaa bileet pystyyn :) Maksumieheksi ikävä kyllä joudun :(.
Joten juhlia odotellessa toivottelen mukavata torstain jatkoa itse kullekin!
- kirsema -