Uusia leluja...isännällä

Vähän reilu kuukausi näköjään vierähtänyt edellisestä, mutta kun ei juurikaan uutta kurjuutta tai iloa ole ollut, (lukuun ottamatta töissä tapahtuvia ikäviä juttuja, joihin ehkä palaan joskus) niin höpötellään sitten niitä näitä.

Tuli muuten taas käytyä Jyväskylän seudulla Pyhäinpäivän aikaan, jolloin kirkossa luetaan vainajien nimet ja tarkoitus oli siis käydä kuuntelemassa Herran sanaa ja muistella isää. No tilaisuuksia oli samana päivänä kaksi: messu sekä iltatapahtuma, jonka nimeä en nyt enää muista. Lehdessä kerrottiin, että tässä iltatapahtumassa muistellaan pois nukkuneita läheisiä, joten siihen sitten tähdättiin. Kuinkas sitten kävikään, joko nimet oli luettu aamun messussa, mutta iltatapahtumassa niitä ei ainakaan luettu. Siispä ajoimme turhan takia 600 km. Tapahtuma kylläkin jää varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleen, kun ehkä pikkuisen saatoimme käyttäytyä ei asiallisella tavalla, mutta kun ei mahtanut mitään. Oikein isäntäkin joutui tönimään minua kylkeen yhdessä vaiheessa. Tästä joku voi siis jo arvata asia, mikäli minut tuntee, eli nauruksihan se meni tai lähinnä naurun pidättelyksi ja kun siskollani on nauru yhtä herkässä kuin itselläni, niin voitte vain kuvitella tilanteen vaikeuden.  Mutta onneksi siellä oli muitakin hämmentyneitä, jotka olivat joutuneet "väärään tilaisuuteen". No se siitä tarinasta.

Mennäänpäs sitten niihin isännän uusiin "leluihin" eli äänivekottimista on kyse. Viime viikolla isäntä sitten poltti viimeisetkin päreensä hyvin palvelleisiin vehkeisiin, kun hän eräänä iltana katseli telkkaria. Onhan se tietenkin hieman haasteellista katsella puhetta eli hyvin palvellut vanha viritinvahvistimemme sanoi sopimuksen melkein irti. Sillä taisi olla kurkku kipeä, kun ääntä tuli pätkittäin :)

Torstai-iltana isäntä marssi kauppaan ja kävi ostamassa uuden vahvistimen:

Muutaman tunnin ährättyään piti sitten todeta, että eipäs sitten muuten vanha subwoofer käykään yhteen tämän laitteen kanssa. Ei muuta kuin perjantaina uusi reissu kauppaan:

Itse kuvittelin, että sieltä tulee jotain melkein sopivan kokoista, mutta kun näin tämän pöntön, niin silmät kyllä pyörähti melkein nurin päässä ja leuat loksahti melkein sijoiltaan. Isäntä sitten viattomasti tokaisi, että mitä sä oikein kuvittelit, nämähän on tämmösiä...nykyaikana. Viikonloppu menikin sitten melkein rattoisasti: kuuntele nyt, kuulostaako erilaiselta? Kuuntele, kuuntele, kuuntele...ei meinannut loppua tulla tuolle kuuntelulle ja voi naapuriparkoja, taisivat hekin saada oman osansa. No kyllähän ne äänet sitten asettuivat kohdilleen ja täytyy kyllä myöntää - hyvät on äänet. Mutta eihän tämä tähän vielä lopu - koska vanhat tavaramme ovat vanhoja, niin vielä menee kaiuttimet uusiksi, toivottavasti vasta jossain vaiheessa ettei taas mene viikonloppu ihan kuunteluksi :)

Ja tästäpä se sitten tulikin hyvä aasinsilta eli toivottelenpa hyvää alkavaa viikonloppua!

- kirsema -