Tule pian viikonloppu!

31.1.2013 - osa 14 - Tule pian viikonloppu!

Onpas nyt kummallinen ilta, kun täytyy joka paikkaan kirjoitella, joten jatketaan vielä täälläkin. Vimma varmaan johtuu siitä, että tänään ja itse asiassa eilenkin oli töissä melkoisen tiiviit päivät toimintakertomuksen merkeissä, onneksi kuitenkin vain kokoamista muiden laatimista teksteistä, ja nyt tuntuu, että vauhti ei lopu. No näin takin ollessa melkoisen tyhjä, odottelenkin tässä jo hartaasi tulevaa viikonloppua ja varsinkin lauantaita, jonka saan pyhittää vain itselleni muiden huidellessa MP -messuilla ja ties missä. Ja koska kerrankin on mahdollisuus nauttia vain omasta seurasta, olen antanut itselleni luvan tehdä vain sitä mitä haluan. Varmaan tässä kohtaa ei ole kovinkaan vaikeata arvata mitä se on, aivan oikein, koruiluahan se ja mahdollisesti ihanat päikkärit. 
Koruteemaan liittyen täytyy vielä tunnustaa tämäkin juttu: laitoin viime viikolla nuoremman teini-ikäisen poikani lainaamaan itselleni muutaman ihanan korukirjan (oma kirjastokorttini on jossain teillä tietämättömillä) ja kirkkain silmin hän lupautuikin lainaamaan ne, mutta vain, jos itse käyn ne sitten palauttamssa. Tokihan tällaiseen diiliin lupauduin ja odottelin kirjoja tulevaksi, mutta eipäs hän niitä sitten tuonutkaan. Taisi mokoma olla tuolloin kirjastolla kaverinsa kanssa, eikä kehdannut käydä niitä lainaamassa (ihmeellistä :D). No nyt ihana lapseni oli käynyt kirjastossa ja yllätys odotteli kotiin tullessani pöydällä, joten nyt aion hieman ottaa ennakkoon tuota omaa aikaa ja alkaa selailemaan noita kirjoja.

Ihanaa tulevaa viikonloppua myös teille, nauttikaa, kuten itsekin aion tehdä! 

PS. Ja paljon mahdollista, että etusivulta löytyy viikonlopun aikana uusia postauksia. Olen meinaan nyt taas saanut lisää kivoja pikku juttuja, kun silloin jossain vaiheessa sorruin "ostoksille".

Nuoruuden huumaa :)

Niin sitä vaan huomaa tuota jälkikasvua seuratessa, että itse ei enää tästä nuorene ja vuodet ovat vierineet kuin varkain. Mutta on tässä myös se ihanuus, että saa seurata nuorisoa ja siinä samalla muistella omaa nuoruusaikaa. Samalla tietysti toivoo, että he pystyisivät välttämään ne pahimmat kompastuskivet, mihin itse on joskus kaatunut, mutta täytyyhän elämässä olla myös sitä karikkopuolta ja jokaisen on koettava myös vastoinkäymisiä. No syy näihin mietteisiiin on siinä, että miniäkokelaallani oli tänään inssiajo ja eilen tuli hänelle sitten kerrottua "suuria salaisuuksia" omasta inssiajostani ja mitä ei ainakaan kannata tehdä. Eli silloin joskus hyvin kauan aikaa sitten, kun suoritin inssiajoani ja tullessamme ajon jälkeen takaisin katsastuskonttorin pihaan inssi pyysi peruuttamaan auton parkkiruutuun, mutta tokaisin hänelle, että en muuten aio peruuttaa niin ahtaaseen rakoon. Pienen vilkaisun jälkeen hän sitten myöntyi siihen, että ajan auton parkkiin etuperin ja tästä iloisena sitten näin teinkin, kunnes kävi pieni tömps. Edessä tietenkin oli pieni korokekivetys ja ajoin sitten siihen! No tästä syystä sitten nuorella likalla sydän tykytti niin, ettei meinannut rinnassa pysyä ja melkein itkua vääntäen ajattelin, että se sitten siitä, ei tullut tällä kertaa korttia takataskuun. Ikuiselta tuntuvan piinaavan hiljaisuuden jälkeen (ja muutaman anelun) inssi totesi, että ajokortti on sitten suoritettu, mutta hieman varovaisuutta mukaan...varsinkin parkkeerauksissa. Voi sitä riemua, mikä siitä syntyi ja sen jälkeen ei meinannut nahoissa pysyä! Noh, se omista kokemuksista tällä kertaa ja alkuperäiseen jutun juureen palatakseni, miniäkokelaani inssiajo on suoritettu ja läpi meni. Onnea vielä kerran hänelle!

Pullantuoksua ja kirjatilaus

Hyvää alkanutta vuotta ja pakkaslauantaita! Enpä olekaan aikoihin leiponut pullaa, joten näin pakkasen kunniaksi päätin toteuttaa tämän kauan harkinnassa olleen työn.

Ja tästä se lähti:

Reseptivihko eteen ja taikinan tekoon. Taikinan ohje on peruja äidiltäni, joka varmaankin on sen omassa nuoruudestaan kirjoittanut ylös. Mitat ovat kahvikupillisia! Siis silloin kun on isommasta määrästä kyse.

Ja täytteeksi kaikkea paljon ja enemmän kanelia. Inhoan korvapuusteja, joissa ei ole kuin häivähdys kanelia.

Sitten rullataan, leikataan ja muotoillaan tai miten sen nyt kuvailisikaan. Jokainen voi ihan itse nimetä tuon vaiheen mieluisakseen.

Kohtotuksen jälkeen voitelu, sokerointi ja uuniin!

Ja nam!  

Herkulliset korvapuustit valmiita. Kohta täytyy keitellä kahvit ja maistella aikaansaannoksia :)











Täytyy tässä samaan syssyyn vielä kertoa, että olen myös tänään tehnyt toisen teon, mitä olen pitkään harkinnut, mutta en ole toteuttanut, koska en tiedä, olisivatko rahat menneet hukkaan. Ostin tai tarkemmin sanottuna tilasin ihka ensimmäisen korukirjani: "Upeat, helpot korut" Stephen O`Keeffe. Jos tuli hutiosto, niin eipähän kauheasti harmita, koska löysin tämän puoleen hintaan kirja-alesta!