kirsema se täällä höpöttelee jotain ihan muuta kuin koruja ja mökkitarinoita :)

Jos haluat höpötellä takaisin, niin se onnistuu kommentoimalla tekstin alaosassa, joten ei muuta kuin höpöttelemisiin!

torstai 17. syyskuuta 2015

Onnen päivä

Tänään on joku hyvä karma leijaillut ylläni :-).

1. Aamu alkoi ihanasti töissä, kun sain kahvi- ja pullatarjoilun konttoriini toimitettuna ihan vaan siitä syystä, kun en olekaan ikävä ihminen vaikka toistuvasti pääsen mäkättämään muille, jotta tekevät oman osuutensa ja että vastaavasti pääsen eteenpäin omissa hommissa. Siis myötätuntopullakahvi ja maistui hyvälle.  Kiitos.

2. Lupaus kivasta pienestä yllätyksestä, josta en sen enempää kirjoita. Tai eihän se nyt enää ylläri ole, kun sen tiedän. Kiitos.

3. Ja tänään oli se päivä, jolloin pääsi katsomaan uusia tulevia seiniä eli vielä vähän reilut pari kuukautta vanhassa kodissa kärvistelyä. Jee.

Mutta ihmettelen mihin saadaan kaikki tavarat mahtumaan ja kuinka sitä taas tottuu pieneen kahden hengen kämppään. No sopu sijaa antaa ja liiasta tavarasta täytyy luopua. Mutta mikäpä sitten on se tavara, joka on ylimääräinen?  Siinäpä vasta pohdinta alkaa :-).

Mukavaa torstaita!

- kirsema -

perjantai 4. syyskuuta 2015

Jaahas, että näin

Kodin hiljaisuus alkaa tekemään tepposiaan ja päärin kokeiila tilkkutyötä. Työkaveri raahasi kasan kirjoja ja työvälineitä, jotta pääsen kokeilemaan. Sainpas ekan tilkun tehtyä, mutta harjoitusta vaatii vielä paljon.

Täytyy ehkä kokeilla jotain oikeata pientä työtä, että pääsee makustelemaan oikein kunnolla :-)

Terkuin

kirsema

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kaaos!

Johan on ollut loma, oikein kunnolla muutoksien aikaa. Alkulomasta vanhempi poika muutti pois kotoa, tosin vain n. 50 metrin päähän ja nuorempi poika on muuttamassa n.viikon päästä omaan kotiin. Meitä jää siis vain isäntä, minä ja kissa. Tosin nuorempi kylläkin ilmoitti, että hän ottaisi kissan mukaan.





Alkulomasta tuli siis kierreltyä kirppareita ja niistä löytyikin sitten edullisesti kaappi, sohva ja keittiön pöytä tuoleineen.

Pikkuroinaa on sitten hankittu ihan oikeista kaupoista sekä koluttu omat ja sukulaisten kaapit. Tosin niissä ei enää hirveästi ylimääräistä ollut, kun vanhempi ehti ensin.

No täytyyhän näitä tavaroita sitten jossain myös säilyttää ennen kuin ne pääsevät uuteen kotiin ja mikäs sen parempi paikka kuin meidän olohuone, eteinen ja yläkerta. Kuvat ovat alakerrasta, mutta kaaos on myös yläkerrassa, sen voin taata!

On tämä kyllä hieman outo tilanne ja oikeastaan jännittääkin nuoremman puolesta. Pärjääkö hän yksin? No välimatka ei kuitenknaan ole kuin n. kilometrin verran, mutta...Ja miten sitä taas tottuu elämään isännän kanssa kahdestaan? Mielessä virtaa arvatenkin paljon kysymyksiä, mutta ehkä niihin ajan kanssa tulee vastauksia.

Kissa on muuten vallannut itselleen sohvan sekä pahvilaatikoiden päälliset, on kuulemma merkki siitä, että kissa on myös muuttamassa. Vielä en ole siunausta kissan muutolle antanut, koska kissa on jo melkoisen vanha eikä enää parhaimmassa kunnossa. Täytyy katsoa, mutta ainakin pariksi ensimmäiseksi yöksi lupasin, että kissa voi mennä yökylään.

Että näin meillä tällä kertaa :)

Ai niin, poika sai kuin saikin kipsin pois kädestä. Lääkäri oli todennut, että hyvin harvalta voidaan poistaa kipsi kahdeksan viikon jälkeen leikkauksesta!


Kohta täytyy lähteä hamamslääkäriin ja sen jälkeen pääsee kaaosta karkuun mökille muutamaksi päiväksi. Maanantaina alkaakin sitten remonttihommat ja kun tämäkin muutto on saatu pois alta, täytyy aloittaa oman muuton suunnittelu. Tosin täytyy ensin löytää kohtuuhintainen pienempi asunto :)
Mukavaa kesän jatkoa!

- kirsema -

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Testausta

Sain uuden - pojalle vanhan - puhelimen ja kun olen tässä kaikkea muutakin testaillut, niin päätinpä testata myös postausta ja ihan kuvan kera :-)

Oli mulla edellinenkin puhelin omasta mielestä nykyaikaa, mutta juippi oli välillä eri mieltä asiasta. No eipähän tartte enää kuunnella moisia hymyileviä huomautuksia :-D.

Mukavaa keskiviikkoa!

- kirsema -

torstai 28. toukokuuta 2015

Leikkaus suoritettu

Piiiiitkän (n. 5 kk) odotuksen jälkeen on sitten nuorimmaiseni käsi ehjätty tai siis ainakin leikattu ja ruuvattu. Kyseessähän oli veneluun murtuma, joka piti ihan leikata, kipsaus ei olisi riittänyt ja pienen pieni pala otettiin lonkkaluusta ranteeseen. Eilen oli sitten se H-hetki. Aamu seitsemältä piti pojan olla sairaalassa, jossa tietenkin ensin valmistauduttiin operaatioon lääkityksellä ja ties millä. Toimenpide oli melkein aloitettu puudutuksessa, mutta joku tohtori oli ehtinyt hätiin ja ilmoittanut, että poika nukutetaan myös lonkkaluun ronkkimiseen, ei pelkästään veneluun murtuman korjaukseen. Olisihan se ollut ikävä kuunnella, kun luuta sahataan. Ainakin voisin kuvitella niin.

Leikkauksen jälkeen heräämössä poika oli miettinyt herättyään ettei jaksa enää makoilla vaan nousee istumaan. Topakka hoitaja oli onneksi hoksannut pojan aikeet ja stopannut heti alkuunsa omatoimiset istumiset ja oli nostanut sängyn päädyn istuma-asentoon. No tämähän ei vielä riittänyt, poika oli myös herättyään todennut, että on karmiva nälkä, mutta ennen kuin sapuskaa oli nenän alle tullut, oli nälkä jo laantunut ja poika ilmoitti hoitajalle ettei ole ruokahalua. No eihän se ihan niin mene :) hoitaja ilmoitti, että jos ei syö mitään ei myöskään pääse samana päivänä kotiin. Johan ruokahalu palautui :)

Iltapäivällä vielä oli ollut röntgen ja sitten kotiutus. Mutta olipahan poika vielä sen verran lääkkeissä että meinasi olla kovin levoton koko illan, suu kävi kuin papupata ja paikoillaan oleminen oli mitä oli. Mutta särkyä ei vielä illan aikana tuntenut puudutuksen takia ja yöksi otti yhden sairaalan antamista särkylääkkeistä, että saisi nukuttua. No olihan sitä unta ollut 23.30 - 04.00. Aamulla, kun nousin itse ylös, oli poika jo keittelemässä kahvia itselleen ja oli napannut toisen särkylääkkeen, koska kättä oli alkanut särkemään aika kovastikin. Kertoi sitten jossain vaiheessa lääkkeiden vaikuttavan häneen piristävästi, no sen kyllä kuulin, ei hetken rauhaa aamulla, onneksi oli vain kaksi pilleriä annettu mukaan!  En siis juurikaan siedä aamuhöpötyksiä.

No mutta nyt on leikkaus ohi ja seuraavat viikot sitten käsi kipsissä. Kesäkuussa on tikkien poisto ja uusi röntgen, jonka jälkeen laitetaan uusi kipsi. Tarkistus jälleen heinäkuun lopulla ja silloin katsotaan laitetaanko vielä uusi kipsi vai riittääkö lasta. Pitkät, tuskaiset viikot siis edessä.





Mutta tänään oli esikoispoika joutessaan leiponut vadelmapiirakan, oli muuten herkkua!

Esikoisestakin sen verran, että on nyt vihdoin ja viimein saanut karttakokeensa läpi, taksia siis meinaa alkaa ajelemaan "appiukkonsa" renkinä. Huomenna vielä lupa-anomukset poliisille käsittelyyn. Tosin pojalla on kyllä yksi ylinopeussakko alla, toivottavasti ei vaikuta lupaan.




Ja sitten oli vielä postipoikakin muistanut jättää laatikkoon minullekin jotain, jee :)


Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa :)

Mukavaa loppuviikkoa!

- kirsema -

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

"Erittäin hyvä ja melkein täydellinen"

Päivänvalon lisääntyessä ei enää oikeastaan jaksa kasata studiota pystyyn, kun kuvaa koruja. Niinpä sitten päätin ihan itse rakentaa korutelineen kuvausta varten :) Niinpä raahasin töistä mukanani isohkon pahvilootan, kun sattui sopivasti tulemaan tyrkylle. Eipähän tarvitse töissä viedä pahvinkeräykseen :) Kotona sattui olemaan päällystettä, sakset sekä teippiä ja ei kun hommiin. Aikaa meni noin 15 minuuttia!







Ainakin näin kokeillessa se jopa toimi, mutta katsotaan myöhemmin toimiiko sitten tositouhuissa. Jos tämä toimii, niin täytyy jossain vaiheessa tehdä se täydellinen versio :)

Mukavaa viikon jatkoa!

- kirsema -

Ja tervetuloa Helmi Nainen seuraajaksi :)

lauantai 31. tammikuuta 2015

Sämpylöitä


Enpäs muista, että olisin elämän varrella montaa kertaa sämpylöitä leiponut ja taas leivoin :)

Viikolla tuossa yhtenä iltana surffailin sämpyläohjeita läpi ja löysinkin kaksi reseptiä, joita ajattelin kokeilla. Tässä ensimmäinen kokeilu ihan perustaikinalla, kaurahiutaleita ja sämpyläjauhoja muiden aineiden ohella.

Taikina kohosikin vauhdilla, mahtoiko mennä ihan puolta tuntiakaan, kun taikina meinasi tulla purkista ulos.






Taikina jauhotetulle pöydälle käsittelyä varten



Muotopuolia! Mutta ei kai sämpylöitä niin tarvitse hinkuttaakaan vimpan päälle, nämä ei ole leipomotuotteita vaan ihan kotikamaa. Käden jälki saa näkyä :)



Ja tovin verran pellillä kohotusta ennen uuniin sukellusta.
Ja niin levisi herkullinen tuoksu uunituoreista sämpylöistä. Nam!

Toinen sämpylätaikina, jota aion kokeilla, on sellainen, että illalla tehdään valmiiksi pallukat ja yöksi jääkaappiin kohoamaan ja aamulla uuniin.

Katsotaan mitä niistä tulee :)


Herkullista illan jatkoa!

- kirsema -