Piiiiitkän (n. 5 kk) odotuksen jälkeen on sitten nuorimmaiseni käsi ehjätty tai siis ainakin leikattu ja ruuvattu. Kyseessähän oli veneluun murtuma, joka piti ihan leikata, kipsaus ei olisi riittänyt ja pienen pieni pala otettiin lonkkaluusta ranteeseen. Eilen oli sitten se H-hetki. Aamu seitsemältä piti pojan olla sairaalassa, jossa tietenkin ensin valmistauduttiin operaatioon lääkityksellä ja ties millä. Toimenpide oli melkein aloitettu puudutuksessa, mutta joku tohtori oli ehtinyt hätiin ja ilmoittanut, että poika nukutetaan myös lonkkaluun ronkkimiseen, ei pelkästään veneluun murtuman korjaukseen. Olisihan se ollut ikävä kuunnella, kun luuta sahataan. Ainakin voisin kuvitella niin.
Leikkauksen jälkeen heräämössä poika oli miettinyt herättyään ettei jaksa enää makoilla vaan nousee istumaan. Topakka hoitaja oli onneksi hoksannut pojan aikeet ja stopannut heti alkuunsa omatoimiset istumiset ja oli nostanut sängyn päädyn istuma-asentoon. No tämähän ei vielä riittänyt, poika oli myös herättyään todennut, että on karmiva nälkä, mutta ennen kuin sapuskaa oli nenän alle tullut, oli nälkä jo laantunut ja poika ilmoitti hoitajalle ettei ole ruokahalua. No eihän se ihan niin mene :) hoitaja ilmoitti, että jos ei syö mitään ei myöskään pääse samana päivänä kotiin. Johan ruokahalu palautui :)
Iltapäivällä vielä oli ollut röntgen ja sitten kotiutus. Mutta olipahan poika vielä sen verran lääkkeissä että meinasi olla kovin levoton koko illan, suu kävi kuin papupata ja paikoillaan oleminen oli mitä oli. Mutta särkyä ei vielä illan aikana tuntenut puudutuksen takia ja yöksi otti yhden sairaalan antamista särkylääkkeistä, että saisi nukuttua. No olihan sitä unta ollut 23.30 - 04.00. Aamulla, kun nousin itse ylös, oli poika jo keittelemässä kahvia itselleen ja oli napannut toisen särkylääkkeen, koska kättä oli alkanut särkemään aika kovastikin. Kertoi sitten jossain vaiheessa lääkkeiden vaikuttavan häneen piristävästi, no sen kyllä kuulin, ei hetken rauhaa aamulla, onneksi oli vain kaksi pilleriä annettu mukaan! En siis juurikaan siedä aamuhöpötyksiä.
No mutta nyt on leikkaus ohi ja seuraavat viikot sitten käsi kipsissä. Kesäkuussa on tikkien poisto ja uusi röntgen, jonka jälkeen laitetaan uusi kipsi. Tarkistus jälleen heinäkuun lopulla ja silloin katsotaan laitetaanko vielä uusi kipsi vai riittääkö lasta. Pitkät, tuskaiset viikot siis edessä.
Mutta tänään oli esikoispoika joutessaan leiponut vadelmapiirakan, oli muuten herkkua!
Esikoisestakin sen verran, että on nyt vihdoin ja viimein saanut karttakokeensa läpi, taksia siis meinaa alkaa ajelemaan "appiukkonsa" renkinä. Huomenna vielä lupa-anomukset poliisille käsittelyyn. Tosin pojalla on kyllä yksi ylinopeussakko alla, toivottavasti ei vaikuta lupaan.
Ja sitten oli vielä postipoikakin muistanut jättää laatikkoon minullekin jotain, jee :)
Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa :)
Mukavaa loppuviikkoa!
- kirsema -
