Vanhasta uutta

Ihanaa, kun on "handyman" talossa :)

Olen jo muutaman vuoden ajan pyytänyt, että jossain vaiheessa kunnostettaisiin keittiön pöytä ja tuolit. Eihän niissä muuta vikaa ollut kuin järkyttävät pinnat. Pöydällä piti aina olla peittävä liina, tosin ei siinä aina ollut, mutta varsinkin silloin, jos sattui vieraita tulemaan. Kangasliinat osoittautuivat tuskallisiksi, koska kissa tykkää maata pöydällä. Varsinkin aamuisin sillä on sellainen tapa, kun otan kassini pöydälle ennen töihin lähtöä, on pöydälle pakko mennä odottelemaan aamun rapsutuksia. Mutta jos rapsuttaa liian kauan, saa viisipiikkisestä. No mennäänpä asiaan. Keittiön kaluste on tullut meille käytettynä, mutta kun se on niin tukevaa tekoa, niin ei ole siitä raaskittu luopuakaan. Se hyvä puoli, ja  varmaan ainoa, tässä miehen työttömyydessä on, että nyt sain uusitun kaluston keittiöön. Kunnostukseen vierähti viikko, viikonloppua ei lasketa, kun ei oltu kotona, joten ei mikään paha aika. Saipahan hyvällä omallatunnolla laistaa siivouksen!

Tässä vähän kauhukuvia vanhoista pinnoista

Ekan hionnan ja paikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen kerros lakkaa

Valmiit tuolit ties monennenko hinkkauksen jälkeen, ainakin kolmen.

Melkein valmis pöytä

Ja tässä se koko komeus valmiina :) Ja niin kuin näkyy, pöydän kansi on vaaleampi kuin muut osat. Ei millään saatu pöydän kantta samanväriseksi, joten tällä mennään, minulle kelpaa.

Nyt vielä on sitten maltti valttia eli täytyy antaa lakan kovettua rauhassa. Lakasta tulikin mieleen, jouduin eilen miehen pyynnöstä menemään töiden jälkeen rautakauppaan hakemaan lisää lakkaa. No olen sentään rautakaupoissa silloin tällöin piipahtanut, mutta enpä juurikaan ole painanut mieleen mistä mitäkin löytyy, joten tämä asia piti tietenkin varmistaa ensin isännältä ja hän kertoi, että kokeilepas maaliosastoa. Niinpä marssin maaliosastolle ja siellä sattui olemaan niin mukava ja ystävällinen myyjä (huomasi varmaan epätoivon kasvoillani jo ennen kuin ehdin avata suuni kysyäkseni mitään), joka auttoi lakan etsimisessä, kun vilauttelin hänelle kuvaa edellisestä lakkapurkista. Olipas sanavalinta: vilauttelin :)

Joka tapauksessa nyt on syytä hymyyn: uutta vanhaa pintaa keittiössä. Ja juuri sopivasti ennen tulevan viikonlopun synttärikekkereitä. (Apua, kuopus täyttää 17!) Mitähän muuta pikku askaretta keksisikään isännälle, jottei hän ihan tylsisty? Mitäs on tuollainen käsillä tekijä, oma vika tai eipä kai tuota viaksi voi sanoa :) Ollaankin muuten monta kertaa puhuttu, että jos olisi a) rahaa b) paikka, niin meillä olisi sellainen harrasteluverstas kaikkine vempeleineen pihamaalla tai ihan missä vaan, jossa molemmat pääsisivät tekemään ihan mitä vaan harrasteita, siis tarkoitan tietenkin puutöitä, metallitöitä, koruja yms. Mutta kun ei ole kumpaakaan, niin näihin olemassa oleviin on tyydyttävä ja unelmoitava vaan.

Ja nyt unelmista arkeen - mukavaa viikon jatkoa, jos siis jaksoit tänne asti :)

- kirsema -