Hyvää Joulua!

Suippolakki, harmaa takki, 

pitkä parta, naurusuu. 

Punasukka, harmaa tukka, 

kasvot pyöreät kuin kuu. 

Kengän kokka, pystynokka. 

piipunpätkä verraton. 

Housut harmaat, silmät armaat, 

kenpä arvaa ken tuo on? 

Tekee työtä kaiken yötä, 

joulukiire hällä on. 

Ei oo ukko suuren suuri, 

joko arvaat, ken tuo on? 

–A. Hiilimies

Ihanaa Joulun aikaa

- kirsema -

Joulu tulla jolkottaa

Tervehdys pitkästä aikaa! Ei ole oikein aktiivisuutta löytynyt bloggailuun, mutta nyt oli aika tarttua sarvista härkää, oli niin herttainen pariskunta eilen kukkia käärimässä.

Olen siis ollut puoli viikkoa jälleen sairauslomalla, tällä kertaa jokin kamala kuumetauti, Ensimmäisenä päivänä kuume nousi yli 39, seuraavana päivänä piteli vielä asteita reilussa 38:ssa, mutta eilen jo helpotti sen verran, että pääsi käymään kaupassa. 

No ruokatavaroiden lisäksi tarttui mukaani pieni joulukukkanen viemiseksi Keski-Suomeen (jonne en valitettavasti päässytkään lähtemään) ja maksun jälkeen suuntasin askeleeni kukkien paketointipistettä, mutta siinä oli vanha pariskunta paketoimassa omia kukkasiaan, joita oli vielä ilman käärettä neljä jäljellä. Rouva ojenteli kukkasia miehelleen, joka kääri kukkaset paperiin. Hetken odoteltuani tuli rouva kuiskaamaan minulle, että hänen miehensä voi kääriä minun kukkaseni, koska heillä on niin paljon vielä omia kukkia jäljellä ja hänen miehensä on entinen kukkakauppias, joten homma käy häneltä nopeasti. No mieli ilahtuneena ja kun en oikein voimissanikaan ollut, niin otin tarjouksen vastaan ja oli ilo katsella, kun kukka pääsi ammattimaisin elkein kääreisiin. Kiittelin vielä pariskuntaa ja toivottelimme toisillemme hyvät joulut. Voi, miten voi pieni elekin ilahduttaa ja tuoda hyvän mielen.

Tänään siis piti lähteä Keski-Suomeen viemään joulutervehdyksiä, mutta aamulla totesin, että en ole siinä kunnossa, että jaksaisin lähteä, joten muu perhe suuntasi ilman minua sinne.Itse yritän saada jotenkin aikani kulumaan täällä kotosalla, mutta kun ei jaksa tehdä mitään, niin on kovin pitkiä nämä yksinäisen tunnit ja kissastakaan ei ole mitään seuraa, on koko päivän nukkunut yläkerrassa. Nyt sentään hiippaili alakertaan, kävi ruokakupilla ja kuinka ollakaan, jatkaa nukkumista sohvalla :) Ehkäpä teen kissalle kohta seuraa :D.

Mukavaa Joulun odotusta, muistakaahan olla kilttejä!

- kirsema -

PS. Ensi viikolla koittaa hetki, jolloin esikoiseni voi sitten sanoa OHI ON!

 

Vanhasta uutta

Ihanaa, kun on "handyman" talossa :)

Olen jo muutaman vuoden ajan pyytänyt, että jossain vaiheessa kunnostettaisiin keittiön pöytä ja tuolit. Eihän niissä muuta vikaa ollut kuin järkyttävät pinnat. Pöydällä piti aina olla peittävä liina, tosin ei siinä aina ollut, mutta varsinkin silloin, jos sattui vieraita tulemaan. Kangasliinat osoittautuivat tuskallisiksi, koska kissa tykkää maata pöydällä. Varsinkin aamuisin sillä on sellainen tapa, kun otan kassini pöydälle ennen töihin lähtöä, on pöydälle pakko mennä odottelemaan aamun rapsutuksia. Mutta jos rapsuttaa liian kauan, saa viisipiikkisestä. No mennäänpä asiaan. Keittiön kaluste on tullut meille käytettynä, mutta kun se on niin tukevaa tekoa, niin ei ole siitä raaskittu luopuakaan. Se hyvä puoli, ja  varmaan ainoa, tässä miehen työttömyydessä on, että nyt sain uusitun kaluston keittiöön. Kunnostukseen vierähti viikko, viikonloppua ei lasketa, kun ei oltu kotona, joten ei mikään paha aika. Saipahan hyvällä omallatunnolla laistaa siivouksen!

Tässä vähän kauhukuvia vanhoista pinnoista

Ekan hionnan ja paikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen kerros lakkaa

Valmiit tuolit ties monennenko hinkkauksen jälkeen, ainakin kolmen.

Melkein valmis pöytä

Ja tässä se koko komeus valmiina :) Ja niin kuin näkyy, pöydän kansi on vaaleampi kuin muut osat. Ei millään saatu pöydän kantta samanväriseksi, joten tällä mennään, minulle kelpaa.

Nyt vielä on sitten maltti valttia eli täytyy antaa lakan kovettua rauhassa. Lakasta tulikin mieleen, jouduin eilen miehen pyynnöstä menemään töiden jälkeen rautakauppaan hakemaan lisää lakkaa. No olen sentään rautakaupoissa silloin tällöin piipahtanut, mutta enpä juurikaan ole painanut mieleen mistä mitäkin löytyy, joten tämä asia piti tietenkin varmistaa ensin isännältä ja hän kertoi, että kokeilepas maaliosastoa. Niinpä marssin maaliosastolle ja siellä sattui olemaan niin mukava ja ystävällinen myyjä (huomasi varmaan epätoivon kasvoillani jo ennen kuin ehdin avata suuni kysyäkseni mitään), joka auttoi lakan etsimisessä, kun vilauttelin hänelle kuvaa edellisestä lakkapurkista. Olipas sanavalinta: vilauttelin :)

Joka tapauksessa nyt on syytä hymyyn: uutta vanhaa pintaa keittiössä. Ja juuri sopivasti ennen tulevan viikonlopun synttärikekkereitä. (Apua, kuopus täyttää 17!) Mitähän muuta pikku askaretta keksisikään isännälle, jottei hän ihan tylsisty? Mitäs on tuollainen käsillä tekijä, oma vika tai eipä kai tuota viaksi voi sanoa :) Ollaankin muuten monta kertaa puhuttu, että jos olisi a) rahaa b) paikka, niin meillä olisi sellainen harrasteluverstas kaikkine vempeleineen pihamaalla tai ihan missä vaan, jossa molemmat pääsisivät tekemään ihan mitä vaan harrasteita, siis tarkoitan tietenkin puutöitä, metallitöitä, koruja yms. Mutta kun ei ole kumpaakaan, niin näihin olemassa oleviin on tyydyttävä ja unelmoitava vaan.

Ja nyt unelmista arkeen - mukavaa viikon jatkoa, jos siis jaksoit tänne asti :)

- kirsema -

Sotilasvala 15.8.2014

Niin se esikoinen sai rämmittyä alokasaikansa läpi ja sotilasvalan jälkeen hänestä (ja monesta muustakin) tuli tykkimies.

Valapäivänä olimme varuskunnassa klo 7.00, jolloin piti saapua paikalle, vaikka valatilaisuus oli vasta klo 10. No heti ensimmäisenä poikkesimme sotkuun aamukahville, sen jälkeen käyskenneltiin varuskunta-alueella tutkimassa aluetta.

Kappelissakin olivat ovet auki, joten sielläkin tuli poikettua.

Valan/vakuutuksen antajia oli hieman reilu 800. Kaiken kaikkiaan vähän yli tuhat oli aloittanut armeijan, mutta kuka mistäkin syystä sitten oli keskeyttänyt/saanut lykkäystä/vapautettu. Yhden alokkaan näin ainakin pyörtyvän ja muutama joutui ottamaan polviasennon heikotuksen vuoksi.

Jännitettiin, miten poika selviää tästä päivästä kipeän jalkansa kanssa, mutta hyvin kaikki meni. Itse hän epäili etukäteen ettei selviä marssista ja ohimarssista, koska ei pysy muiden tahdissa jalkansa vuoksi, mutta kyllä tuo pysyi tahdissa.

Ohimarssin jälkeen odoteltiin tykkimiestä saapuvan paikalle ja kävimme tutustumassa puolijoukkuetelttaan. En muuten huomannut tuota maassa makaavaa takka-ampujaa oli sen verran hyvin naamioitunut :)

Valalounaalla yhdessä varusmiesten kanssa ja tarjolla huikeaa hernesoppaa..ilman pannaria! Jälkkärinä oli tarjolla pillimehu.

Lounaan jälkeen käytiin vielä tekemässä tupatarkastus. Kaikki oli ojennuksessa :)

 Soittokunta aloitteli soittojaan sotilaskodin terassilla

 Ja pitihän se pojalle ostaa pieni muisto tästä päivästä :)

 

Ja vielä ennen lomille lähtöä, oli jaettu ampumamerkkejä hyvin suoritetuista ammunnoista. Poika oli hieman yllättynyt, kun hän oli saanut hopeisen ampumamerkin. Pisteet jäi karvan verran vajaaksi kultaisesta merkistä.

Täytyy sanoa, että oli mielenkiintoinen päivä kaikkine tunteineen, joita mielessä päivän aikaan kuljeskeli. Mutta en sentään pillittänyt :)

- kirsema -

Tallinnassa

Tulipas käytyä Tallinnassa siskon ja äidin kanssa. Äitimme täytti pyoreitä tammikuussa ja päätettiin käydä hänen kanssaan hotellireissu Tallinnassa kesällä ja nyt oli se reissu. Hauskaa meillä oli ja osteltuakin tuli. Täytyypä kertoa tuosta ostosreissusta yksi tapahtuma: oltiin siis useampi tunti pyöritty kauppoja läpi ja oltiin matkalla takaisin hotellille viemään tavaroita, mutta jano yllätti. No, sopivasti oli joku koju siinä matkan varrella ja päätettiin ostaa limut ja jatkaa matkaa, mutta ei se niin helposti käynytkään. Sisko kävi hakemassa limut meille ja oltiin lähdössä jatkamaan matkaa, kun mies huuteli sieltä, ettei saa mennä, hän lämmittää nakkeja. Nakkeja? Sisko yritti sanoa miehelle, että ei me osteta nakkeja...Ei maksa mitään, istukaa alas ja kuunnelkaa poikaa (soitti kitaraa viereisessä penkissä) ja niin sisko jo käveli ilmaisen pilsnerin kanssa kojulta penkille. No eihän se auttanut kuin istua ja jäädä odottamaan nakkeja. Mikrossa lämmitetyt nakit tuotiin pöytään ja pakko oli maistaa. Teki kyllä mieli sylkäistä nakki pois, mutta kun ei kehdannut. No kohta se mies tulee toisen lautasen kanssa, johon hän oli jo ehtinyt pilkkoa juustoa meille. Juusto oli kyllä herkullista. Mutta sitten, kukaan ei halunnut syödä nakkeja, mitäs teet? Ei kehdannut jättää niitä pöytään, kun mies tuijotti kojultaan ja muita asiakkaita ei näkynyt. Odoteltiin, että tulee muita asiakkaita ja tulihan niitä kohta siihen. Ei muuta kuin äkkiä menoksi nakkilautanen mukana ja matka jatkui hotellille nakkilautasen kanssa. Eihän niitä nakkeja sinne hotellekaan viitsinyt kuljettaa, mutta onneksi matkalta löytyi roskis, johon saatiin lautanen nakkeineen tuupattua. Tähän kohtaan täytyy kertoa, että siskoni kanssa olemme aika kovia nauramaan ja tästähän riitti hauskaa koko loppumatkaksi.

Illalla lähdettiin vanhaan kaupunkiin katselemaan ja syömään. Se on niin kaunis tuo vanha kaupunki. Enhän tietenkään muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta muutaman kuvan sain otettua kännykällä.

Restoran Talukõrts oli ihanasti sisustettu vanhoilla tavaroilla, ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista, lisäksi ruokailun yhteyteen kytkeytyi ilmainen vodkasnapsi.

Tuosta palvelusta tuli mieleen laivan ja hotellin henkilökunta. Taitaa henkilökunta molemmissa olla väsynyttä ja tympääntynyttä, ei ensimmäistäkään hymyä näkynyt kenenkään huulilla kummassakaan paikassa. Ja tästä päästiin oivasti siihen, että kaupungilla oli hurjan siistiä, roskia ei näkynyt missään. Paikalliset (varakkaammat sellaiset oletettavasti) ajelivat upeilla autoilla, oli Audia, bemaria ja ne kaikki paremmasta päästä. Ei paljon huonompaa autoa näkynyt.

Tässäpä oli tämänkertaiset tiedotettavat. Kiitos vielä kerran matkaseuralaisille ja heille ja kaikille muillekin mukavaa hellepäivän jatkoa!

- kirsema -

Elias Lönnrotin jalanjäljilla :)

Tulipa tehtyä matka mökille hieman mutkien kautta, mutta ei pahasti. Kerrankin kun päästiin ilman kissaa ajelemaan, niin tultiin mutkatien kautta ja samalla käytiin katsomassa Paikkarin torppa, joka on Eliaksen lapsuuden koti ja tämän jälkeen matka jatkui Lammintalolle, joka on Eliaksen vanhuudenkoti. Välivuodet hän oli opiskelemassa ja harjoittamassa ammattejaan muualla. Ja tietenkään ei ollut kameraa mukana, joten kuvat on otettu kännykkäkameralla.

Elias Lönnrot (joskus muodossa Lönnroth, 9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, ja Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä toimittaja. Hän julkaisi useita kansaa valistavia terveys- ja tiedejulkaisuja. - Wikipedia

Paikkarin torppa on Sammatissa sijaitseva Suomen kansalliseepoksen Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin lapsuudenkoti.

Paikkarin torppa rakennettiin Valkjärven rannalle noin vuonna 1800 ja siinä asui räätäli Fredrik Johan Lönnrot perheineen. Elias-poika syntyi torppaan neljäntenä lapsena vuonna 1802. Hän asui Paikkarin torpassa vuoteen 1814 saakka, jolloin lähti kouluun Tammisaareen.

Paikkarin torpassa on esillä Lönnrotiin liittyvää esineistöä, muun muassa Lönnrotin kehto sekä hänen käyttämänsä kantele. - Wikipedia

Paikkarin torppa

torppa edestä ja opas

tahko

torppa takaa

aitta

kantele

seinäkello

kahvimylly

ruokailuvälineitä

sakset

hattuja

sänky ja tuoli

Elias Lönnrotin (1802-1884) vanhuudenkoti Lammintalo sijaitsee Sammatin Haarjärven kylässä vain neljä kilometriä Paikkarin torpalta. Talo on kiehtova yhdistelmä vanhaa savupirttiä ja 1800-luvun säätyläiskotia.

Lammilla on nähtävillä Elias Lönnrotin aikaista ja hänelle kuulunutta esineistöä. Sekä talossa että sen ympäristössä voi helposti aistia Lönnrotin aikaisia tunnelmia! Taloon vie historiallinen, Lönnrotin rakennuttama tie, joka kapuaa 127 metriä korkealle Pekkarinmäelle. Tie itsessään on kokemus. Linja-auton maksimipituus tällä reitillä on 12,5 metriä.

Lönnrot asui Lammintalolla vuosina 1876 -1884. Siellä valmistui muun muassa Lönnrotin kolmas suurtyö, suomalais-ruotsalainen sanakirja, vuonna 1880. Lammintalo on yhdessä J.L. Runebergin kotitalon kanssa Suomen ensimmäinen henkilöhistoriallisista syistä rakennussuojelulailla suojeltu rakennus, ja se on pihapiireineen nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. - Länsi-Uudenmaan museot

Harmi, kun ei päästy Lammintaloon sisälle lainkaan, kun ei ollut auki, mutta tässä muutama ulkokuva ja saunarakennus vähän matkan päässä.

Lammintalo

Lammintalo

sauna

Sai muuten poika pois kipsin kädestä, taisi siihen mennä kahdeksan viikkoa. Rannetukea npitää vielä käyttää ja viikon päästä alkaa kuntouttamaan/jumppaamaan/vahvistamaan lihaksia kädessä. Ja poika on riemuissaan, ensimmäinen pyöräreissunkin kävivät isännän kanssa kokeilemassa. Siitä se lähtee :)

Mukavaa päivän jatkoa!

- kirsema -

Suvivirren aika

Niinpä se päättyi tämäkin koulutaival, nimittäin esikoisen. Nyt on sitten sähkärin paperit takataskussa ja on hyvä jatkaa elämässä eteenpäin. 

Nuoripari suunnitteli ja lupasi valmistaa ihan itse juhlatarjoamiset...voileipäkakku, joka muuttui valmispikkupitsoihin, suklainen juustokakku, joka muuttui perinteiseksi täytekakuksi, jonka tekemisessä jouduin avustamaan ja muut tarjottavat tilattiin mummilta. Että näin, mutta juhlat saatiin aikaiseksi suunnitelmista huolimatta :)

Poika aloitti vänkäämisen pukeutumisen suhteen jo muutama päivä aikaisemmin...olivat poikien kanssa sopineet, että laittavat tavalliset, mutta siistit vaatteet, pukua ei missään nimessä pueta päälle. Vielä valmistujaisaamuna kävimme keskustelua: 

"Olis kiva laittaa puku päälle"

"No laita, tämä on sun päivä"

"En laita, kun ei kellään muullakaan ole pukua"

"Ota edes takki mukaan!"

"En varmaan ota"

Lopputulema: ei pikkutakkia mukana ja kaikki muut pojat puvussa/pikkutakissa. Juuri näin! Mutta tutkintotodistus tuli, ja ihan hyväkin vielä, ilman pukua/pikkutakkia.

Itse asiassa on esikoisella vielä yksi koulu odottamassa viiden viikon päässä, nimittäin silloin on aika astua valtion oppeihin. Sitä ennen armoton työputki edessä, ehkä pari päivää lomaa ennen todellista koetusta :)

Jaha, niin se tämä aika rientää, mukuloista sen huomaa.Vielä pari vuotta eteenpäin, niin sitten olisi nuorempikin sälli saatu valmiiksi (toivon mukaan).

Kaunista kesäkuun ensimmäistä päivää!

- kirsema -

Kipsiä, kipsiä

Taisin tuolla jossain vaiheessa kirjoitella nuorimmaiseni epäonnistuneista työssäoppimisjaksopaikoista ja vihdoin ja viimein löytyi paikka, jossa hän sai tehdä oman alansa hommia, viihtyi hyvin ja sai jopa kehujakin taidoistaan. Hän siis ehti olla siellä alle viikon, kun se sitten tapahtui. Eilen töistä tullessaan ajoi kevarillaan auton perään, joka joutui tekemään edessä äkkijarrutuksen, kun hänen eteen kiilasi auto kiihdytyskaistalta. Kiilaaja lähti karkuun, tietenkin. Onneksi vauhtia ei ollut kuin n. 30 km/h ja kiitos isännälle, joka on huolehtinut asianmukaiset ajovarustusteet pojalle, muutoin olisi saattanut käydä huonomminkin. Tömäys ja kaatuminen oli edellä ajavan auton kuskin mukaan aika karmivan näköistä ja moneen kertaan kyseli pojan vointia ja poliisitkin pyysi poikaa hypähtelemään nähdäkseen mukulan kunnon. Kovapäisesti poika piti kiinni siitä, että on kunnossa ja ajeli kotiin. Noh, adrenaliinithan siinä tilanteessa on niin korkealla, ettei mitään välttämättä tunnekaan.

Kotona tarkasteltiin poikaa ja pyörää, kunnes todettiin, että lähdetäänpä ihan varmuuden vuoksi käymään lääkärissä, jos sattuu jotain myöhemmin tulemaan. Isäntä lähti viemään pyörää näytille ja itse lähdin siis lääkäriin pojan kanssa. Kolaritapaus kun oltiin, niin päästiin onneksi jonon ohi. Matkalla poika rupesi tarkastelemaan rannetaan ja huomasi sen olevan turvoksissa ja siinä olevan jonkin omituisen patin, mitä ei aikaisemmin ole ollut. No lääkärin pihaan päästyämme oli ranne todellakin turvoksissa ja iloisesti vaihtamassa väriä. Lääkäri tuumasi, että murtuma on, mutta tarkemmin ei pysty sanomaan ilman röntgeniä, jonne siis pääsimme tänään aamulla ja siihen asti laitettiin tukeva sidos ranteeseen. Ja toden totta, murtuma oli ranteen veneluussa ja kipsi tulee olemaan kivasti seuraavat yhdeksän viikkoa kädessä. Eihän siinä sitten mitään, näillä mennään sitten seuraavat yhdeksän viikkoa ja maksetaan vielä 42 € sakko vielä päälle. Tai poika sen saa ihan itse maksaa oppirahoina.

Onhan tässä tietenkin se hyvä opetus pojalle, siis toivottavasti ottaa opikseen, että turvaväli pitää olla riittävä. Isänsäkin on useampaan kertaan sen sanonut, mutta on näköjään oppi otettava kantapään kautta. Isänsä poika, sanon minä :)

PS. Paidassa ei ole verta, on kuvioitu paita ja tämä kuva on tältä päivältä.

On muuten lupaillut jo ensi viikoksi ihania lämpimiä päiviä...toivottavasti lupaukset pitävät kutinsa! Onhan niissä lämpimissä ilmoissa pojan kannalta se huono puoli, että kipsin alla on hiki ja voi kuinka odotankaan sitä ihanaa lemua, mikä kipsatusta kädestä alkaa leijuilemaan, hyi olkoon.

Jee, tulipa tässä vielä mieleen iloisempikin uutinen. Esikoispoikani valmistuu sähköasentajaksi, joten pienet juhlat on tulossa! Itse en juurikaan aio mitään juhlien eteen tehdä vaan saa esikoinen tyttöystävänsä kanssa hoitaa bileet pystyyn :) Maksumieheksi ikävä kyllä joudun :(.

Joten juhlia odotellessa toivottelen mukavata torstain jatkoa itse kullekin!

- kirsema -

Ennätysten kirjaan?

No pakko oli lähteä kommentoimaan omia eilisiä juttuja sen verran, että taitaa meidän poika olla lähellä pääsyä ennätysten kirjaan :) Tämän kevään työssäoppimispaikkoja - siis n. yhden kuukauden aikana - on sitten jo kaksi takana ja kolmaskin paikka löytyi. Toivottavasti siihen numeroon jääkin, muutoin taitaa hukka viedä. Ja toivonpa totisesti, että poika on ottanut opikseen näistä tämän kevään tempauksistaan ja alkaa käyttäytymään kuten kuuluukin.

Täällä muuten alkoi koivut jo vihertämään ja sen myötä sitten isännälle puhkesi eilen oikein kunnon allergia - aivastuksiakin tuli siihen tahtiin, ettei paremmasta väliä. Onneksi itseni ei tarvitse kärsiä näistä siitepölyallergioista, riittää vallan mainiosti kun katselee ja kuuntelee vieressä :)

Lyhyestä virsi kaunis, joten päätänpä raportoinnin tältä osin tähän ja toivottelen oikein rauhallista ja toivottavasti lämmintä Vappua!

- kirsema -

Kuulumisia :)

27.4.2014 - Kuulumisia

Niin se on tämäkin alkuvuosi vierähtänyt nopsaan. Mitään ihmeellisiä kuulumisia ei ole, mutta aina jotakin jorinaa löytyy. Ollaan tässä avattu varhaisessa vaiheessa mökkikausi ja muutaman kerran on käyty myös Keski-Suomessa. Laitanpa tähän muutaman maisemakuvan viimeiseltä eli tämän viikonlopun reissulta.

Tämä on perjantain menomatkalta jostain päin, en nyt muista mistä. Itselläni oli siis hyvää aikaa kuvailla auton ikkunan läpi, kun sai istua kyytiläisenä takapenkillä :)

Tämä onkin lauantain paluumatkalta Kärkistensalmen silta. Hitsi, kun ei meinaa kameran kanssa pysyä vauhdissa mukana. Ja vähän taas järvimaisemaa - Päijänne.

Yleensä reittimme menee Korpilahden kautta, siellä on niin kauniita maisemia. Ja siltä reitiltä on siis myös nämä kuvat.

Tähän kohtaan täytyy laittaa myös yksi ötökkäkuva. En siis tiedä, mikä kyseinen olio on, mutta se oli livahtanut hiuksissani meille sisään. Tunsin, että päässäni liikkuu jokin ja pyyhkäisen kädelläni kahteen kertaan, kunnes käteni tapasi tämän olion. Ötökkä lensi lattialle ja pakeni lehtikoriin piiloon. Parin päivän päästä se ilmaantui keittiön pöydälle ja vaikka ötökkäkammoinen olen, sain sen purkitettua ja siirrettyä ulkoilmaan. Oli muuten jännä, kun jahtasin sitä pöydällä, niin se juostessaan nosti takapäätään käkkärälle niin kuin skorpioini.

Sain myös kaikkialla kiertävän arkikuvahaasteen FB:n puolella ja tässä yksi kuva arjestani. Nimittäin työhuoneeni.

No kun aiheeseen päästiin, niin täytyy tähän laittaa myös tuo ikävämpi meidän perheen tilanne. Miehellä oli alkutalvella YT -neuvottelut ja lappuhan sieltä tuli kouraan. Viimeinen työpäivä hänellä on elokuussa ja tässä ollaan yritetty hieman järjestellä asioita siihen malliin, että jos ei uutta työpaikkaa löydy, niin leivässä ainakin pysytään. Mutta katsotaan tilanteen kehittymistä.

Esikoispojan pitäisi valmistua vihdoin ja viimein ammattikoulusta ja sitten heinäkuussa lähteä miesten kouluun. Nuorempi poika on tällä hetkellä työssä oppimisjaksolla, mutta ei oikein ole mennyt niin kuin hän oli suunnitellut. Paikan hän kyllä sai ja jopa toisenkin, kun sanoutui irti ekasta paikasta päivän ja tunnin jälkeen. Toinen paikka olikin sitten melkoinen pettymys, siellä ei päässyt tekemään oman alan hommia. No jospa saisi vielä kolmannen paikan, viritys on meneillään, siellä ainakin olisi oman alan hommia tarjolla, muuten loppukevät menee koulun pernkillä. Ehkäpä nämä hänen toikkarointinsa on myös opettanut hänelle jotain...toivon ainakin niin.

Saas nähdä meneekö seuraavaankin päivitykseen neljä kk, niin kuin on edellisestä vierähtänyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Ja laitan nyt tähän jo mukavan kesän toivotukset...ihan varmuuden vuoksi :)

- kirsema -