kirsema se täällä höpöttelee jotain ihan muuta kuin koruja ja mökkitarinoita :)

Jos haluat höpötellä takaisin, niin se onnistuu kommentoimalla tekstin alaosassa, joten ei muuta kuin höpöttelemisiin!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Eka viikko takana :)

Ihan alkuun täytyy esitellä tuota uutta banneria. Kun ei muuta järellistä tekemistä, niin ainahan voi muokata blogin ulkoasua. Korujeni lisäksi siellä minä ihan itse pikkulikkana sekä Peppi -kissamme. 

Vihdoinkin koitti viikonloppu, ihanaa! Olipa loman jälkeen aika hektinen viikko tuolla töissä, piti melkein revetä useampaan suuntaan useampana päivänä. Sunnuntai-iltana ei uni tullut silmään, tai oikeesti se tuli, mutta heräsin, kun isäntäkin kömpi nukkumaan ja se unista sitten. Oli varsin mukavaa kuunnella toisen kuorsaamista, ei auttanut töniminen eikä potkiminen muuta kuin hetkellisesti. Sitten keksin, että alan itse kuorsata lujemmalla äänellä, mutta se piti lopetta justiinsa, kun alkoi naurattamaan. No sitten karkasi työasiat mieleen: mitähän siellä pöydällä on odottamassa? mitkä oli sanasanat? APUA! No salasanat muistui mieleen ilman kipuilua ja aamulla pääsi arki alkamaan ja kulkemaan kohti loppuviikkoa, kunnes päästiin torstaiaamuun. Työpaikalle saavuttuani laitan kassini pöydälle ja alan etsimään rillejä sekä työpuhelinta...missä puhelin? Ei löytynyt, vaikka tyhjensin "pienen" kassini sisällön ja Bing! Edellispäivänä kurvatessani kotiin, menin vähän jyrkemmin yhteen mutkaan, kassini kaatui ja kuului kolaus. Mitään en nähnyt pudonneeksi ja kuvittelin lumiharjan osuneen johonkin. No kolaus tietenkin oli pudonnut puhelimeni ja ei muuta kuin kenkien vaihto ja takki päälle sekä etsimään puhelinta autosta. No ovesta kun pääsin porraskäytävään ja tilasin hissin tulemaan hakemaan itseäni, kokeilin taskujani...ei avainta mukana. Onneksi työkaveri oli saapunut ajoissa (olimme siis kahdestaan toimistolla), joten ovikellon soittooni vastattiin ja pääsin hakemaan avaimeni ja uuden poistumisen jälkeen etsimään puhelintani, joka onneksi löytyi hetken etsiskelyn jälkeen, se oli lennähtänyt apukuskin oven sivutaskuun. Nämä rituaalit  hoidettuani, piti saada kiireesti lähtemään pari faksia ja ei, faksit ei lähde minnekään useamman yrityksenkään jälkeen, melkein alkoi hiki virtaamaan ja pinna kiristymään. Vähän aikaa tapeltuani faksien sekä temppuilemaan alkaneen monitoimilaitteen kanssa oivalsin syyn, miksi faksit eivät lähteneet eteenpäin, täytyy muistaa laittaa nolla faksinumeron eteen ja johan posti kulkee :) No loppujen lopuksi kaikki siis päättyi hienosti ja torstaikin saatiin pulkkaan. Nyt onkin sitten rankan viikon jälkeen aika viihdyttää itseäni lököttelemällä sohvalla läppäri sylissä ja sivukorvalla kuunnella, mitä telkkarissa höpistään.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

- kirsema-

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Mökkikausi avattu :)

Kiirastorstaina lähdettiin avaamaan tämän vuoden mökkikausi tietoisena siitä, että siellä on lunta ja lapiot unohtuivat syksyllä varastoon. Potkimalla lumia sivuun saimme ensin raoteltua liiterin ovea, josko sieltä löytyisi jotain kättä parempaa. Löytyihän sieltä...kirves...hätähän ei lue lakia, joten kirves käteen ja möyhentämään lumikasoja muiden ovien edestä, jotta saadaan lapiot käyttöön. Poika löysi nurkan takaa myös vanhan rikkinäisen airon, joka sekin toimi oivana apuvälineenä ennen kuin kukaan muisti käydä tarkistamassa lumikolan sijaintia. Kun lapiot ja kolat oli vihdoin saatu käyttöön, alkoi polun tekeminen kohti mökin ovea, että pääsee myös sisään. 

Toki terassin puolellakin on sisäänkäynti mökkiin, mutta hieman hankala kuskata kaikki tavarat sitä kautta. Muutama tovi näissä lumitalkoissa kului, mutta polut saatiin tehtyä. 

Tämä lumitilanne itse asiassa ei edes ollut paha, muistan joskus, mahtaisko olla jotain kymmenkynta vuotta taaksepäin, niin samaisen polun reunamat ylettyivät melkein vyötärölle saakka, joten helpolla päästiin.





Kissapoloistakin vaivasi kylmyys ennen kuin mökki alkoi lämpiämään kunnolla. Peppi siis kiipesi sänkyyn ja hautautui peiton alle.


Mökkikausi siis tuli avattua, mutta vielä täytyy muutama aika odotella ennen seuraavaa reissua.